Leccinum scabrum

Mitä sinun pitäisi tietää

Leccinum scabrum on keskikokoinen tai suuri bolete, jolla on ruskea lakki, jossa on harmaanvalkoisia huokosia, ja harmaanvalkoinen tai harmaa varsi, jota peittävät harmaanmustat suomut. Se kasvaa erityisesti koivun kanssa, usein kostealla maalla.

Tämä yleinen syksyn ruokasieni ei ole yhtä kiinteä ja maukas kuin parhaat boletes-sienet, mutta muiden sienten kanssa sekoitettuna se ei ole huono.

Kaliforniassa se näyttää rajoittuvan koristekoivuihin (Betula spp.).), joita istutetaan kaupunkialueille, ja se on oletettavasti tuotu taimitarhojen perusrunkojen mukana. Se hedelmöityy usein toisen koivua rakastavan lajin kanssa, Lactarius pubescens var. betulae.

Nuorten yksilöiden valkeahko liha ei yleensä juuri muutu, vaikka se voi joskus muuttua hieman ruskeahkoksi altistumisen jälkeen. Maku on mieto, mutta hedelmäliha on usein pehmeää ja vaahtokarkkimaista.

Muut nimet: Ruskea koivubolete, Koivun raapatukkavarsi, Yleinen raapatukkavarsi.

Sienten tunnistaminen

1. Pileus

   Cap 5.0-14.0 cm leveä, kupera, iässä laajasti kupera, jonka marginaali on kaareva; pinta nuorena väriltään värittömän ruskeanruskea, himmeä, mattapintainen, himmeä, alikasvinen, toisinaan halkiomainen; kypsyessään joskus sään vaikutuksesta kalju, muuttuu viskoosiksi, keskiruskeasta himmeään oliivinruskeaan; konteksti pehmeä, jopa 1.5 cm paksu, kermanvärinen, muuttumaton tai joskus heikosti vaaleanpunainen tai sininen leikattuna tai vahingoittuneena; haju ja maku mieto.

2. Hymenofora

   Huokoset kermanruskeasta vaalean ruskehtavaan, mustelmat vaalean oliivinruskeat, syvästi painuneet varren kohdalla; putket 1-2 cm pitkät, nuorina kalpeat, iän myötä vaalean kookosruskeat, muuttumattomat leikattaessa tai mustelmilla.

3. Stipe

   Varsi 8.0-14.0 cm pitkä, 2.0-4.0 cm paksu, nuorena soikea, kypsyessään ala- tai tasakylkinen, kiinteä, suora; kärkipinta pruinoosinen, vaaleasta kermanväriseen, alhaalla pitkittäisharjuinen, joskus karkean verkkomaisen, mustien kyhmyjen koristama; osittainen verho puuttuu.

4. Itiöt

   Itiöt 14-18 x 5-6 µm, subfusoidista kapeasti ellipsoidiseen, sileät, ohutseinäiset, joissa on erikokoisia vakuolaarisia sulkeumia; itiöiden jälki on tylsän ruskea.

5. Elinympäristö

   Yksittäin tai hajallaan koristekoivun (Betula spp.) alla.). Hedelmöityminen loppukesällä kastelluilla alueilla, uudelleen pian syyssateiden jälkeen.

Samankaltaiset lajit

1. Leccinum cyaneobasileucum

   Löytyy koivujen alta, liha sinertää varren tyven kohdalla.

2. Leccinum versipelle

   Oranssimpi lakki ja sinivihreät mustelmat varren tyvessä.

Taksonomia ja etymologia

Ranskalainen luonnontieteilijä Jean Baptiste Francois (Pierre) Bulliard kuvasi ruskean koivunpistiäisen vuonna 1783 ja antoi sille binomisen tieteellisen nimen Boletus scaber. Nykyisin hyväksytty tieteellinen nimi Leccinum scabrum on peräisin brittiläisen mykologin Samuel Frederick Grayn (1766-1828) vuonna 1821 julkaisemasta julkaisusta.

Leccinum scabrumin synonyymejä ovat muun muassa Boletus scaber Bull., Krombholziella scabra (Bull.) Maire, Leccinum roseofractum Watling, Boletus avellaneus J. Blum, Leccinum subcinnamomeum Pilát) & Dermek, Leccinum avellaneum (J. Blum) Bon, Krombholziella roseofracta (Watling) Šutara, Leccinum rigidipes P.D. Orton, Leccinum onychinum Watling, Leccinum umbrinoides, Leccinum molle, Leccinum oxydabile ja Leccinum pulchrum.

Yleisnimi Leccinum tulee vanhasta italian kielen sanasta, joka tarkoittaa sieniä. Spesifinen nimitys scabrum tarkoittaa "raapaiseva" - viittaus lajin varsien karheaan tai karheaan pintaan.

Lähteet:

Lähteet: Kuva 1 - Tekijä: Holger Krisp (CC BY 3.0 Portaaton)

Kuva 2 - Tekijä: Viktoria Bilous (CC BY 4.0 Kansainvälinen)

Kuva 3 - Tekijä: J: Holger Krisp (CC BY 4.0 Kansainvälinen)

Kuva 4 - Tekijä: mangoblatt (Public Domain)