Leccinum duriusculum
Mitä sinun pitäisi tietää
Leccinum duriusculum on Leccinum-suvun sieni. Leccinum duriusculum -kasvin lakin väri on usein ruskea, harmaa ja punainen. Lihan väri on usein harmaa, vaaleanpunainen, valkoinen ja keltainen. Leccinum duriusculum -sienen kidukset ovat säännöllisesti harmaan, vihreän, valkoisen ja keltaisen värisiä. Varsi on usein väriltään musta, ruskea, harmaa, vihreä ja valkoinen. Leccinum duriusculumin väri muuttuu leikattaessa siniseksi, harmaaksi, vihreäksi, punaiseksi ja keltaiseksi. Itiöpöly on usein ruskean ja keltaisen väristä.
Unkarilais-kroatialainen mykologi Stephan Schulzer von Müggenburg nimesi sen alun perin Boletus duriusculukseksi vuonna 1874, mutta Rolf Singer siirsi sen Leccinumiin vuonna 1947.
Sienten tunnistaminen
Korkki
4-15 cm, kupera, lopulta (mutta harvoin) lähes litteä keskeltä. Usein kuori työntyy hieman putkien yläpuolelle. Lakin väri vaihtelee - useimmiten vaaleanharmaasta liian tummanharmaaseen tai punaruskeaan. Pinta on kuiva, hienosamettinen, joskus hyvin hienosti hilseilevä, se muuttuu iän myötä sileäksi ja joskus halkeilee.
Putket
Vapaa tai lähes vapaa kannosta. Enintään 2.5 cm pitkä. Ensin kermanväriset, sitten harmaanbeige. Huokoset ovat pyöreitä, pieniä (noin 0 %).3-0.halkaisijaltaan 4 mm), beige, ja väri muuttuu vaaleanruskeaksi, kun se haavoittuu.
Varsi
8-15 cm x 1.5-3 cm, kiinteä, suora, hieman kapeneva lakin alla, tyvestä lieriömäinen tai hieman keppimäinen. Väri on yläosastaan lähes valkoinen, alaosastaan valkoisesta beigeen vaihteleva. Kanto on kokonaan peitetty hienoilla harmaanharmaista lähes mustiin vaihtelevilla asteikoilla, jotka ovat suurempia kuin tyvi, usein riveihin järjestettyjä, ja jotka muodostavat kannon yläosassa joskus verkkomaisen rakenteen.
Liha
Paksu ja tiheä. Hattu ja kannon yläosa on valkoinen, punertaa loukkaantuessaan, muuttuu jonkin ajan kuluttua tumman harmaanviolettiseksi tai lähes mustaksi. Kannon tyvellä väri on usein kellanvihreän sävyinen ja paikoin leikattaessa muuttuu sinivihreäksi. Haju on erottamaton. Maku on persoonaton tai kohtalainen.
Itiöt
Karanmuotoinen, kartiomainen kärki. Mitat 14-16 x 4.5-6 μm. Kiistanalaisen jäljen väri on tupakanruskea.
Kasvupaikka
Muodostaa mykorritsan eri Populus-suvun (poppeli) lajien ja hybridien kanssa, erityisesti valkoisen poppelin (P. alba) ja haapa (P. tremula). Suosii kalkkipitoisia savimaita, mutta sitä tavataan myös hiekalla tai savella. Se esiintyy kesästä myöhäissyksyyn. Se ei ole yleinen.
Leccinum duriusculum Etymologia
Leccinum duriusculum (Sukupuoli: neutraali) on tieteellisesti kuvannut R. Singer ja tehokkaasti julkaistu vuonna 1947. Nimi Leccinum duriusculum on tyyppiyhdistelmä. Leccinum duriusculumilla on laillinen asema.
Leccinum duriusculumin tieteellinen luokitus on Sienet, Dikarya, Basidiomycota, Agaricomycotina, Agaricomycetes, Agaricomycetidae, Boletales, Boletaceae, Leccinum. Lisätietoja on osoitteessa R. Singer (1947, s. 122).
Synonyymit
Boletus duriusculus Schulzer (1874)
Gyroporus rufus var. duruisculus (Schulzer ex Kalchbr).) Quél. (1886)
Suillus duriusculus (Schulzer ex Kalchbr).) O.Kuntze (1898)
Krombholzia duriuscula (Schulzer ex Kalchbr).) E.-J.Gilbert (1931)
Krombholzia aurantiaca subsp. duriuscula (Schulzer) Maire (1933)
Leccinum aurantiacum subsp. duriusculum (Schulzer ex Kalchbr).) Hlaváček (1958)
Boletus populinus (Schulzer) Smotl. (1989)
Lähteet:
Kuva 1 - Tekijä: M: Gerhard Koller (CC BY-SA 3.0)
Kuva 2 - Tekijä: M: Pumber (CC BY-SA 3.0)
Kuva 3 - Tekijä: M: Gerhard Koller (CC BY-SA 3.0)
