Mycena galericulata

Mitä sinun pitäisi tietää

Mycena galericulata on suvun tyyppilaji. Se on väriltään (ruskeasta vaaleaan), kooltaan ja muodoltaan varsin vaihteleva, minkä vuoksi sitä on hieman vaikea tunnistaa luotettavasti maastossa. Sienien lakissa on selvät säteittäiset urat, erityisesti reunoilla.

Tämä sieni kasvaa useimmiten rykelminä lehti- ja havupuiden hyvin lahonneissa kannoissa keväästä syksyyn. Lajia voidaan yleensä pitää syömäkelvottomana. Yleinen ja laajalle levinnyt koko pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealla vyöhykkeellä, mutta sitä on raportoitu myös Afrikasta.

Mycena galericulata on hyvin samankaltainen kuin Mycena inclinata; teoriassa jälkimmäinen laji eroaa usein hammastetun tai hapsuisen nuoren lakin reunan, varren yläosan (ja usein myös lakin) keltaisten sävyjen ja varren alaosan punaruskeiden sävyjen sekä voimakkaamman jauhoisen hajun vuoksi.

Muut nimet: Common Bonnet, The Toque Mycena, The Rosy-gill Fairy Helmet.

Sienen tunnistaminen

1. Ekologia

   Saprobia hyvin lahonneissa lehtipuutukissa ja kannoissa; aiheuttaa ruskehtavaa sydänpuun lahoa; kasvaa irrallisissa tai tiheissä rykelmissä (mutta kasvaa toisinaan myös yksin tai hajallaan); keväällä ja syksyllä (tai talvehtii lämpimämmässä ilmastossa); laajalti levinnyt Kalliovuorten itäpuolella, ja sitä esiintyy myös länsirannikolla.

2. Cap

   1-6 cm; leveän kartiomainen, muuttuu leveän kellon muotoiseksi ja säilyttää yleensä keskikumpareen; säteittäisesti epämääräisesti vuorattu tai uritettu; kalju; tahmea; aluksi tasainen ja hieman sisäänpäin rullattu, mutta pian leviävä ja iän myötä usein hieman repaleinen tai halkeileva; ruskeasta harmaanruskeaan tai likaisen ruskehtavaan, usein tummemman ruskealla keskellä.

3. Gills

   Kapeasti varteen kiinnittyneenä; kaukana tai lähes kaukana; kypsänä näkyvät poikkisuonet; valkeat, usein muuttuvat iän myötä vaaleanpunaisiksi; ei mustelmia tai värjäytymiä.

4. Varsi

   5-9 cm pitkä alustan yläpuolella, mutta usein säteittäinen useita senttimetrejä; 2-5 mm paksu; tasakokoinen; ontto; kalju tai muutamalla pienellä kuidulla; valkeaa ylhäältä, ruskehtavaa tai ruskehtavaa alaspäin.

5. Liha

   Epämääräinen; valkoisesta vaaleanruskeaan vaihteleva.

6. Haju ja maku

   Haju ei erottuva tai hyvin lievästi jauhoinen. Maku hieman jauhoinen.

7. Kemialliset reaktiot

   KOH-negatiivinen korkin pinnalla.

8. Itiöiden jälki

   Valkoinen.

9. Mikroskooppiset ominaisuudet

   Itiöt 8-10 x 5.5-7 µ; amyloidinen; laajalti elliptinen; sileä. Pleurocystidia puuttuu. Cheilocystidioita runsaasti; "luutasolutyyppisiä", joissa on sauvamaisia ulokkeita ja solmuja. Pileipellis-elementit haarautuvia, lyhyitä solmuja ja sauvamaisia ulokkeita.

Samankaltaiset lajit

1. Mycena polygramma

   On yleensä tummempi ja sillä on uurteiset varret.

2. Mycena arcangeliana

   Erotetaan jodin kaltaisesta hajusta.

3. Mycena tintinnabulum

   Talvihattu on pohjoiseurooppalainen laji, joka on paljon pienempi (korkin halkaisija enintään 2 %).6 cm (1.0 in) poikki) ja sillä on ruskea suojus, ja sen tyvessä on röpelöisiä karvoja. Esiintyy yleensä myöhään syksyllä tai alkutalvesta lehtipuiden, erityisesti pyökin, kannoissa. Sen itiöt ovat pippelinmuotoisia ja pienempiä kuin M. galericulata, noin 4.5-5.5 x 2.5-2.8 µm.

4. Mycena maculata

   Kehittää kypsyessään vaaleanpunaisia värjäytymiä kiduksiinsa; sen itiöt ovat 7-9 x 4-5 μm.

5. Mycena inclinata

   Toinen samankaltainen laji voidaan erottaa kiduksista, joissa on punertavia täpliä, jotka voivat muuttua kokonaan punaisiksi iän myötä. Varressa on myös valkoisia, ohuita, langanmuotoisia pilkkuja.

6. Mycena parabolica

   On ohuempi ja hauraampi.

7. Mycena haematopus

   Toinen Mycena kasvaa ryppäissä lahoavissa lehtipuissa, mutta tällä lajilla on viininpunaisen ruskea lakki, jossa on uurrettu marginaali, ja varsi, joka vuotaa punaruskeaa mehua, kun se on vahingoittunut.

8. Mycena excisa

   Muistuttaa läheisesti M. galericulata, mutta voidaan erottaa mikroskooppisesti sekä sileiden että karheiden kystidioiden (joissa on sormimaisia ulokkeita) perusteella.

Taksonomia ja etymologia

Kun italialainen mykologi Giovanni Antonio Scopoli vuonna 1772 kuvasi tieteellisesti tämän metsäsienisienen, sille annettiin nimi Agaricus galericulatus. Basionymi vahvistettiin, kun ruotsalainen mykologi Elias Magnus Fries vahvisti nimen Systema Mycologicum -teoksessaan vuonna 1821. Brittiläinen kasvitieteilijä-mykologi Samuel Frederick Gray (1766 - 1828) siirsi (niin ikään vuonna 1821) tavallisen bongin nykyiseen sukuunsa ja antoi sille nimen Mycena galericulata.

Mycena galericulata -lajin synonyymit ovat moninaisia; niihin kuuluvat Agaricus galericulatus Scop., Mycena galericulata var. galericulata (Scop.) Gray, Agaricus rugosus Fr. Mycena rugosa (Fr.) Quél., Agaricus radicatellus Peck, Mycena radicatella (Peck) Sacc., Mycena berkeleyi Massee, Collybia rugulosiceps Kauffman ja Mycena rugulosiceps (Kauffman) A.H. Sm.

Mycena galericulata on Mycena-suvun tyyppilaji, johon kuuluu nykyään yli 500 lajia maailmanlaajuisesti.

Spesifinen epiteetti galericulata tulee latinankielisestä sanasta galer, joka tarkoittaa 'pienellä hatulla'. Varren pituuteen nähden tällä sienellä on usein suhteellisen pieni korkki.

Lähteet:

Kuva 1 - Tekijä: Tekijä: Holger Langeveld: Kuva 1 - Tekijä: Holger Langeveld: Strobilomyces (CC BY-SA 3.0 Unported)

Holger Krisp (CC BY 3.0 Unported)

Kuva 3 - Tekijä: Michel Langeveld (CC BY-SA 4.0 Kansainvälinen)

Kuva 4 - Tekijä: Strobilomyces (Strobilomyces) Kuva 4 - Tekijä: T: Stun kuvat (CC BY-SA 3.0 Porttaamaton)

Kuva 5 - Tekijä: Michel Langeveld (CC BY-SA 4.0 Kansainvälinen)