Amanita rubescens

Mitä sinun pitäisi tietää

Amanita rubescensin lakki on yleensä viininpunainen, viininpunainen tai kirkkaan vaaleanpunainen, ja siinä on punertavan harmaita tai viininpunaisia värisiä suomuja. Kylkiluut ovat valkoiset, joskus vanhetessaan viininpunaiset. Varsi on paksu, sylinterimäinen tai yläosastaan hieman kapeneva, väriltään valkoinen, vinoneliön suuntaan taipuvainen, usein hienosti vinoneliön värinen, ja siinä on laskeva hunturirengas. Varren tyvi on hyvin räjähtäneen suomumaisen volvan peitossa, joka ympäröi selvää sipulia. Liha myös mustelmoituu vaaleanpunaiseksi, kun se altistuu ilmalle.

Laji on väriltään hyvin vaihteleva, väri voi vaihdella hyvin vaaleasta ja lähes valkeasta melko tummaan riippuen kosteusolosuhteista ja hedelmien iästä. Tämä väripolymorfismi voi johtaa sekaannuksiin muiden vaarallisten Amanita-lajien kanssa.

Se on laajalti levinnyt ja yleinen Pohjois-Amerikan itäosissa. Kasvaa kesäkuusta marraskuuhun lehti-, havu- ja sekametsissä sekä yksittäin että ryhmissä.

Uskotaan, että tämä sieni on turvallinen syödä kypsennettynä ja hyvänmakuinen. Varmistaaksesi, ettei sitä sekoiteta myrkylliseen sieneen, katkaise korkki ja tarkista, muuttuuko liha viininpunaiseksi. Jos näin on, sitä on turvallista syödä. Tämä sieni voidaan erottaa myrkyllisistä sienistä myös varren syylien ja renkaan perusteella. Myrkyllisillä sienillä on sileä rengas ja valkoinen varsi, kun taas tällä sienellä on uurteinen rengas ja punainen varsi.

Christiaan Hendrik Persoon kuvasi tämän lajin vuonna 1797. Spesifinen epiteetti rubescens tarkoittaa punoitusta, joka viittaa värin muuttumiseen valkoisesta vaaleanpunaiseksi, kun se leikataan tai vahingoittuu.

Muita nimiä: Blusher, Eurasian Blusher, Perlpilz (saksa), Parelamaniet (Alankomaat), Muchomůrka Růžovka (Tšekki), Cuc tai Cuci tai Plopenchi tai Borșgombă (Romania).

Sienten tunnistaminen

1. Korkki

   4-20 cm; kuperat, muuttuvat laajasti kuperiksi tai litteiksi; kuivat tai hieman tahmeat; niitä koristavat lukuisat huopaiset syylät, jotka ovat aluksi kirkkaankeltaisia ja tiheästi kerättyjä, mutta pian leviävät ja haalistuvat, muuttuen vaaleanpunaisiksi, harmaiksi tai himmeän ruskehtaviksi; pinta on nuorena himmeän messinginkeltainen tai himmeän ruskea, muuttuu punaisten sävyjen sävyttämäksi ja muuttuu lopulta punertavan ruskeaksi tai ruskehtavaksi tai ruskeaksi; marginaali on tyypillisesti vuoreton.

2. Kylkiluut

   Vapaasti varresta irrallaan tai tiukasti siihen kiinnittyneenä; valkoinen, joskus punertavaksi värjäytyvä; tiivis tai tiheä; lyhyitä kiduksia runsaasti.

3. Stemmi

   5-18 cm pitkä; 1-3 cm paksu; enemmän tai vähemmän tasakokoinen tai joskus hieman laajentunut tyven suuntaan; tyvi epämääräinen tai sipulimainen; yleensä ilman yleisiä hunnunjäänteitä; ilman reunaa; aluksi valkoinen, värjäytyy vaaleanpunaisesta likaisen punaiseen; kalju tai hienokarvainen; hauras, pysyvä rengas.

4. Liha

   kauttaaltaan valkoinen, värjäytyy hitaasti vaalean vaaleanpunaiseksi, erityisesti madonreikien ympärillä.

5. Haju ja maku

   Tuoksu on makean sienimäinen. Maku on heikko ja muuttuu sitten hieman pistäväksi.

6. Itiöt

   Valkoinen.

7. Spore Print

   Valkoinen.

8. Kausi

   kesäkuusta marraskuuhun.

9. Elinympäristö

   Mykorritsoiva, pääasiassa tammien kanssa, mutta versioita löytyy myös mäntyjen ja muiden havupuiden alta; kasvaa yksin, hajallaan tai rykelmänä; laajalti levinnyt.

10. Mikroskooppiset ominaisuudet

    itiöitä 6-10.5 x 4-7 µm; sileä; ellipsinmuotoinen; amyloidinen. Basidia 4-piikkinen; ilman puristimia. Pileipellis cutis tai ixocutis 2-7 µm leveistä hyfoista. Lamellar trama bilateraalinen; subhymenium solumainen.

Samankaltaiset lajit

1. Amanita excelsa

   Lakin väri hyvin samankaltainen. Liha ei muuta väriä leikattaessa.

2. Amanita caesarea

   Korkki on loistavan oranssi ja siinä on raidallinen reunus. Varsi on keltainen.

3. Amanita muscaria

   Joillakin variaatioilla on oranssinruskeat lakit, kun taas toiset ovat hopeanvärisiä. Verhon palaset ovat puhtaan valkoisia.

4. Amanita pantherina

   Lakin väri on ruskea. Liha ei muutu vaaleanpunaiseksi leikattaessa.

Synonyymit ja lajikkeet

• Amanita verrucosa Lam., 1783

• Agaricus adnatus Schumacher (1803), Enumeratio plantarum in partibus Saellandiae septentrionalis et orientalis, 2, p. 260

• Agaricus circinatus (Persoon) Schumacher (1803), Enumeratio plantarum in partibus Saellandiae septentrionalis et orientalis, 2, p. 251

• Agaricus crassipes O.F. Müller (1780), Flora danica, 14, p. 7, kieleke. 831, kuvio. 2

• Agaricus magnificus Fr. 1857

• Agaricus margaritiferus Batsch (1783), Elenchus fungorum, p. 57

• Agaricus muscarius var. ß rubens (Scopoli) F.H. Wiggers (1780), Primitiae flora holsaticae, p. 98

• Agaricus myodes Schaeffer (1774), Fungorum qui in Bavaria et Palatinatu circa Ratisbonam, 4, p. 69, välilehti. 261

• Agaricus pustulatus Schaeffer (1774), Fungorum qui in Bavaria et Palatinatu circa Ratisbonam, 4, p. 39, välilehti. 91

• Agaricus rubens Scopoli (1772), Flora carniolica, Edn 2, 2, p. 416

• Agaricus rubescens (Persoon) J. Otto (1816), Versuch einer auf ... Anordnung und Beschreibung der Agaricorum, s. 1. 39

• Agaricus rubescens var. ß circinatus (Persoon) Weinmann (1836), Hymeno et Gastero-mycetes hucusque in imperio Rossico observatos recensuit, p. 7

• Agaricus verrucosus Bulliard (1786), Herbier de la France, 7, tab. 316

• Amanita annulosulphurea (Gillet) Seyot 1930

• Amanita circinata (Persoon) Gray (1821), A natural arrangement of British plants, 1, p. 600

• Amanita incarnata ss. Gillet (1874), Les hyménomycètes, ou description de tous les champignons (fungi) qui croissent en France, p. 45

• Amanita magnifica (Fr.) Gillet 1874

• Amanita marci Dupain (1928), Bulletin de la Société mycologique de France, 44(1), p. 113 (nom. inval.)

• Amanita pseudorubescens Herrfurth (1936), Schweizerische Zeitschrift für Pilzkunde, 14(6), p. 77, tab. 1

• Amanita pustulata (Schaeffer) J. Schröter (1889), teoksessa Cohn, Kryptogamen-flora von Schlesien, 3(1), p. 678

• Amanita radicata Voglino, 1894

• Amanita rubens (Scopoli) Quélet (1886), Enchiridion fungorum in Europa media et praesertim in Gallia vigentium, p. 4

• Amanita rubens var. circinata (Persoon) Saccardo (1915), Flora italica cryptogama. Pars 1: Sienet. Hymeniales, 1(14), p. 45

• Amanita rubescens f. annulorosea A.G. Papukaija (1960), Amanites du Sud-Ouest de la France, p. 91

• Amanita rubescens f. exannulata A.G. Parrot (1960), Amanites du Sud-Ouest de la France, p. 90

• Amanita rubescens Persoon (1797), Tentamen dispositionis methodicae fungorum, p. 67 (basionyme) Sanctionnement : Fries (1821)

• Amanita rubescens var. alba Coker 1917

• Amanita rubescens var. alutacea Gillet 1874

• Amanita rubescens var. annulosulphurea Gillet 1874

• Amanita rubescens var. circinnata Pers. 1801

• Amanita rubescens var. communis Alb. & Schwein. 1805

• Amanita rubescens var. congolensis Beeli 1935

• Amanita rubescens var. elegantissima Naveau 1923

• Amanita rubescens var. genuina Gillet 1874

• Amanita rubescens var. gracilis Gillot & Lucand (1889), Société d'histoire naturelle d'Autun, Bulletin, 2, p. 147

• Amanita rubescens var. incarnata Gillet 1874

• Amanita rubescens var. magnifica (Fr.) Rea 1922

• Amanita rubescens var. ß circinata Persoon (1801), Synopsis methodica fungorum, p. 255

• Amanita rubescens var. sulphureoannulata Gillet

• Amanita rubescens var. verrucosa (Bulliard) Gillet (1874), Les hyménomycètes, ou description de tous les champignons (fungi) qui croissent en France, p. 45

• Amplariella rubescens (Persoon) E.-J. Gilbert (1940), Iconographia mycologica, 27, supplément 1(1), p. 78

• Hypophyllum vinosum Paulet (1808) [1793], Traité des champignons, 2, s. 1. 357, tab. 161, kuvio. 1-4

• Limacium rubescens (Pers.) J. Schröt., 1889

• Venenarius rubens (Scopoli) Murrill (1913), Mycologia, 5(2), p. 75

Amanita rubescens Video

Lähteet:

Kuva 1 - Tekijä: Andreas Kunze (CC BY-SA 3.0 Unported)

Kuva 2 - Tekijä: Grzegorz "Spike" Rendchen (CC BY-SA 3.0 Unported)

Kuva 3 - Tekijä: Grzegorz "Spike" Rendchen (Grzegorz "Spike" Rendchen) (CC BY-SA 3.0 Unported)

Kuva 4 - Tekijä: Fluff Berger (CC BY-SA 4.0 Kansainvälinen)

Kuva 5 - Tekijä: M: Michel Langeveld (CC BY-SA 4.0 International)