Amanita echinocephala

Mitä sinun pitäisi tietää

Amanita echinocephala on omaleimainen sienilaji, jolle on ominaista sen suuri koko, valkoinen tai norsunluunvärinen ulkonäkö ja piikkinen tai syylämäinen lakki. Se viihtyy kalkkipitoisilla mailla pyökkien läheisyydessä, erityisesti Etelä-Englannissa, jossa se kasvaa usein aikaisemmin kuin muut suuret sienet. Tämä laji esiintyy tyypillisesti yksinäisenä tai pienissä ryhmissä, ja se tunnetaan nimellä "solitary amanita" tai "European solitary lepidella"." Se kestää hyvin kuivuutta.

Tämä sieni on levinnyt Britanniaan, Eurooppaan, Länsi-Aasiaan ja Pohjois-Afrikkaan, ja sitä esiintyy pääasiassa kesällä ja alkusyksystä. Se suosii hyvin ojitettua, kuivaa, kalkkipitoista maaperää, usein lehti- ja havupuiden läheisyydessä. Sen kuivuuden sietokyky viittaa siihen, että sen pohjoinen levinneisyysalue saattaa ulottua Etelä-Englannissa. Joillakin alueilla se esiintyy yhdessä limen (Tilia) ja toisinaan A. strobiliformis.

Vaikka jotkut pitävät Amanita echinocephalaa syötävänä, on syytä olla varovainen, koska se voidaan sekoittaa myrkyllisiin Amanita-lajeihin. Tämä harvinainen ja suojeltu sieni on Yhdistyneen kuningaskunnan punaisessa luettelossa. On raportoitu sen keräävän hopeaa ja mahdollisesti aiheuttavan samankaltaisia nefrotoksisia vaikutuksia kuin Amanita smithiana. Alkuvaiheessa sieni muistuttaa ulkonäöltään Amanita muscaria -sientä, mutta kypsyessään sen lakki ei ole punaisella pohjalla, ja piikkisyylien syylät yksinkertaisesti irtoavat ja paljastavat valkoisen tai kermanvärisen lakipinnan.

Muut nimet: Spitzkegeliger Wulstling, saksalainen (Spitzkegeliger Wulstling).

Sienten tunnistaminen

1. Korkki

   Korkki voi olla halkaisijaltaan jopa 15 cm (6 tuumaa), ja se on valkoisesta norsunluun tai hopeanharmaan värinen. Sillä on koholla olevia pyramidimaisia syyliä, jotka muuttuvat vähemmän näkyviksi ja harvemmiksi reunaa kohti. Nämä syylät ovat jäänteitä sienen alkuvaiheessa peittävästä yleisestä verhosta. Nuoret nuput voivat olla tummempia ja muistuttaa joskus kaksikerroksista leipää, jonka pohjan ympärillä on koholla olevien suomujen rengas.

2. Varsi

   Varsi on valkoinen tai norsunluunvärinen, 8-16 cm (3-6 cm).5 tuumaa) pitkä ja 2-3 cm (1-1 tuumaa) leveä. Sillä on useita ylöspäin kohoavien suomujen renkaita lähellä sipulimaista pohjaa, ja se on tiukasti ankkuroitunut, ulottuen usein sivusuunnassa pinnan alapuolelle. Rengas on ohut ja hauras, ja se on usein kiinni varressa.

3. Kylkiluut

   Kylkiluiden väri on kermanvärinen, joskus hieman vihertävä. Ne ovat enimmäkseen irti varresta, ja niissä voi olla pieni, laskeva hammas.

4. Liha ja haju

   Hedelmäliha on valkoista ja epämiellyttävän hajuista.

5. Itiöt

   Itiöt ovat ellipsinmuotoisia, sileitä ja 9 mm:n kokoisia.5-11.5 x 6.5-8 µm, ja ne ovat amyloidisia.

6. Spore Print

   Itiöiden jälki on valkoinen.

7. Elinympäristö

   Tämä sieni on mykorritsasieni, ja sitä tavataan tyypillisesti sekametsissä, joissa on kuivahko kalkkipitoinen maaperä. Se voi toisinaan kasvaa havupuiden kanssa. Sen tiedetään esiintyvän Britanniassa, Euroopassa, Länsi-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa, ja sen hedelmäkausi on kesäkuusta lokakuuhun.

Samankaltaiset lajit

1. Amanita strobiliformis

   Tunnistettavissa syylämäisestä valkoisesta lakista, jonka reunasta roikkuu repaleisia hunnunpalasia. Kypsyessään sen lakki on vielä kupera eikä litteä.

2. Amanita vittadinii

   Korkissa on kartiomaisia syyliä, ja niissä on kuperia suomuja aivan renkaan alapuolelle asti. Sitä tavataan yleensä raskaammilla mailla.

3. Amanita citrina

   Valkoisen tai vaalean greippikorkin päällä on valkoinen pussijäännös, mutta se ei ole pyramidinmuotoinen. Lisäksi sillä on hauras riipusrengas.

Taksonomia ja etymologia

Italialainen mykologi Carlo Vittadini kuvasi sen ensimmäisen kerran Agaricus echinocephalus -nimellä vuonna 1835, ennen kuin Lucien Quélet sijoitti sen Amanitaan ja antoi sille nykyisen binomisen nimensä. Se on saanut erityisnimensä echinocephala kreikan sanoista "echino-", joka tarkoittaa "siiliä", ja "kephale", joka tarkoittaa "päätä"."

Jotkut kirjoittajat ovat sijoittaneet sen Amanitaceae-heimon Lepidella-osastoon, koska sillä ei ole hyvin muodostunutta volvoa.

Synonyymit ja lajikkeet

• Agaricus aculeatus Vittadini (1835), Descrizione dei funghi mangerecci più comuni dell'Italia e de'velenosi che possono co'medesimi confondersi, p. 62

• Agaricus albellus Scopoli (1772), Flora carniolica, Edn 2, 2, p. 417 (nom. rej.)

• Agaricus echinocephalus Vittad Vittad., 1835 (basionymi)

• Agaricus nitidus (Fries) Fries (1838) [1836-38], Epicrisis systematis mycologici, p. 8

• Agaricus solitarius Bulliard (1780), Herbier de la France, 1, tab. 48

• Amanita aculeata (Quél.) Bigeard & Guillem., 1909

• Amanita echinocephala var. bicollariata Boudier (1905) [1905-10], Icones mycologicae, tome 1, tab. 4

• Amanita flandinia F. Plee (1864), Types de chaque famille et des principaux genres des plantes croissant spontanément en France ., 2, livret 57

• Amanita nitida Fries (1815), Observationes mycologicae praecipue ad illustrandam floram suecicam, 1, p. 4

• Amanita procera Persoon (1818), Traité sur les champignons comestibles, p. 186

• Amanita solitaria (Bulliard) Fries (1836), Anteckningar öfver de i Sverige växande ätliga Svampar, p. 33

• Amanita solitaria f. echinocephala (Vittadini) Costantin & L.M. Dufour (1891), Nouvelle flore des champignons ... en France, Edn 1, p. 3

• Amanita solitaria subf. bicollariata(Boudier) Neville & Poumarat (1996), Documents mycologiques, 26(101), p. 52

• Amanita solitaria var. adamantina (Paulet) Quélet (1886), Enchiridion fungorum in Europa media et praesertim in Gallia vigentium, p. 3

• Amanita strobiliformis subsp.* aculeata (Quélet) Saccardo (1887), Sylloge fungorum omnium hucusque cognitorum, 5, p. 15

• Amanita strobiliformis var. aculeata Quélet (1886), Enchiridion fungorum in Europa media et praesertim in Gallia vigentium, p. 3

• Amanita umbella f. bicollariata (Boudier) E.-J. Gilbert (1918), Le Genre Amanita, p. 101

• Amanita umbella var. echinocephala(Vittadini) Quélet (1886), Enchiridion fungorum in Europa media et praesertim in Gallia vigentium, p. 4

• Amanita vittadinii var. echinocephala (Vittadad).) Veselý, 1934

• Amanitina albella (E.-J. Gilbert) E.-J. Gilbert (1940), Iconographia mycologica, 27, supplément 1(1), p. 78

• Armillaria echinocephala (Vittadini) Locquin (1952), Bulletin de la Société mycologique de France, 68, p. 167

• Aspidella echinocephala (Vittadad).) E.-J.Gilbert, 1941

• Aspidella solitaria (Bull.) E.-J. Gilbert, 1940

• Hypophyllum adamantinum Paulet (1808) [1793], Traité des champignons, 2, p. 358, välilehti. 162, fig. 2

• Hypophyllum tricuspidatum Paulet (1808) [1793], Traité des champignons, 2, p. 359, välilehti. 163, fig. 3

• Lepidella echinocephala (Vittadini) E.-J. Gilbert (1925), Bulletin de la Société mycologique de France, 41, s. 1. 304

• Lepidella echinocephala f. bicollariata (Boudier) Konrad & Maublanc (1926), Icones Selectae Fungorum, p. 38

• Lepiota echinocephala (Vittadini) Gillet (1874), Les hyménomycètes, ou description de tous les champignons (fungi) qui croissent en France, p. 69

• Venenarius solitarius (Bulliard) Murrill (1912), Mycologia, 4(5), p. 240

Amanita echinocephala Video

Lähde:

Kaikki kuvat on ottanut Ultimate Mushroom -tiimi, ja niitä voi käyttää omiin tarkoituksiin Attribution-ShareAlike 4.0 International -lisenssillä.