Xerocomus subtomentosus

Mitä sinun pitäisi tietää

Xerocomus subtomentosus on Bolete-sienilaji Boletaceae-heimossa. Tällä keskikokoisesta suureen sienellä on ruskea lakki, krominkeltaiset huokoset ja kellertävä varsi. Sitä esiintyy kaikkialla Euraasiassa, Pohjois-Amerikassa ja Australiassa, ja se kasvaa monenlaisten lehti- ja havupuiden kanssa. Se muodostaa symbioottisia ektomykorritsayhteyksiä elävien puiden kanssa ympäröimällä puun maanalaiset juuret sienikudoksen vaipalla.

Se on syötävä, vaikkakaan ei kovin arvostettu. Sen mieto maku tekee siitä sopivan sekasieniruokiin. Länsi-Puolassa sijaitsevasta Notecin metsästä kerättyjen näytteiden alkuaineanalyyseissä todettiin, että sienissä oli runsaasti kaliumia, fosforia ja magnesiumia, keskiarvot olivat 46000, 8400 ja 1100 milligrammaa/kuivapainokilogrammaa. Myrkyllisten metallien kadmiumin, elohopean ja lyijyn pitoisuudet sienissä "eivät aiheuttaneet uhkaa kuluttajan terveydelle".

Muita nimiä: Suede Bolete, Brown And Yellow Bolet, Boring Brown Bolete, Yellow-Cracked Bolete, Fluweelboleet (Alankomaat), Hřib Plstnatý (Tšekki), Ziegenlippe (Saksa).

Sienten tunnistaminen

1. Korkki

   3-12 cm; kuperat, muuttuvat leveästi kuperiksi; kuivat; hienosamettiset; ruskeankeltaisesta ruskeaan, kellertävän ruskeaan tai oliivinruskeaan; usein halkeilevat iän myötä.

2. Huokosten pinta

   Keltainen, muuttuu kypsyessään oliivinkeltaiseksi; usein sinertävä tai ei sinertävä; huokoset kserokomoidiset, 1-3 kpl/mm; putket 10 mm:n syvyydellä.

3. Varsi

   4-7.5 cm pitkiä; 1-2 cm paksuja; kapenevan pohjan yläpuolella tasakokoisia; kuivia; kiinteitä ja sitkeitä; joskus uurteisia lähellä kärkeä tai yläosassa, mutta eivät verkkomaisia; tavallisesti pieniä punertavia rakeita valkeasta kellertävään vaihtelevalla pinnalla; tyvisolukko valkoinen.

4. Liha

   Valkoinen; muuttuu yleensä vaaleansiniseksi lakin kohdalla, kun se viipaloidaan.

5. Kemialliset reaktiot

   Ammoniakki tummanpunainen lakissa; negatiivinen lihassa. KOH punaisesta oranssinpunaiseen lakin päällä; oranssinpunainen lihassa. Rautasuolat negatiivisesta harmaaseen latvassa; negatiivisesta harmaaseen lihassa.

6. Itiöiden jälki

   Oliivinvärisestä oliivinruskeaan.

7. Kasvupaikka

   Mykorritsoiva monenlaisten lehtipuiden (mm. tammet, pyökit, koivut, haapat) kanssa; kasvaa yksin, hajallaan tai seurueena; kesällä ja syksyllä tai talvehtii lämpimässä ilmastossa; kuvattu alun perin Ruotsista; levinnyt laajalti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa; tunnetaan myös Aasiasta ja Oseaniasta.

8. Mikroskooppiset ominaisuudet

   itiöt 10-14 x 3.5-5 µm; boletoidi-fuusionmuotoinen; sileä; KOH:ssa himmeän keltainen. Hymeniaaliset kystidiat huomaamattomat; 25-40 x 5-10 µm; lageniformiset tai fusiformiset; sileät; ohutseinäiset; sileät; hyaliiniset. Pileipellis on romahtava trikodermi; kultainen KOH:ssa; elementtejä 5-12.5 µm leveä, sileä; päätehapposolut lieriömäisiä, pyöreät kärjet.

Samankaltaiset lajit

1. Xerocomellus chrysenteron

   Varsi on punertava ja yleensä latvamaton.

2. Xerocomus silwoodensis

   Tämä harvinainen eurooppalainen laji, joka on kuvattu tieteelle uutena vuonna 2007, muistuttaa ulkonäöltään X. subtomentosus. Voidaan erottaa jälkimmäisistä kentällä tummemman punaruskean sävyn perusteella ja koska se suosii Populus-puita. Sen hedelmäliha on valkoista ja muuttuu keltaiseksi, kun se altistuu ilmalle.

3. Xerocomus chrysonemus

   Kirkkaan keltainen liha ja sienirihmasto.

4. Xerocomus ferrugineus

   Löytyy havupuiden alta, ja sillä on myös keltainen myseeli.

Viljely

1. Kasvatuspaikka

   Metsäsienet kasvavat metsissä ja metsiköissä, joten sijoituspaikan valintaa on mukautettava siten, että sienille tarjotaan mahdollisimman samanlaiset olosuhteet kuin niiden luonnollisessa ympäristössä - metsäpuita (tammea, mäntyä, koivua) pitäisi löytyä. Varjoinen ja rauhallinen paikka on ihanteellinen.

2. Kasvualustan valmistelu

   Osta tai valmistele sienirihmasto, jossa on 5 litraa turvetta (kostutettu turve on ihanteellinen), 1 litra puuhiiltä (puuhiilen sijasta voit käyttää takan tai takan tuhkaa, jossa on käytetty vain puuta). Parametrien parantamiseksi on myös suositeltavaa käyttää 0.5 l kipsiä ja 0.5 l vermikuliittia tai perliittiä. Kostutetaan valmisteltu kasvualusta. Ihanteellinen tapa tarkistaa, että kasvualusta on kunnolla kostutettu, on kauhoa sitä käsin ja painaa sitä. Muutaman vesipisaran pitäisi tulla ulos.

3. Annostus

   Kaivetaan useita pienempiä kuoppia puun ympärille (mieluiten niin, että juuret näkyvät), kaadetaan noin 0.5 l valmistettua kasvualustaa ja peitetään 5 senttimetrin kerroksella multaa. Paikoissa, joihin kaadetaan kasvualustaa, on suositeltavaa käyttää kuorta, männynneulasia tai lehtimultaa. Näin ollen valmisteltu paikka ei vaadi lisäsäätöjä, riittää, kunhan ripottelee silloin tällöin pienen määrän vettä. Varsinkin aikana, jolloin satoi 10-14 päivää... Istutus voidaan tehdä huhtikuusta myöhään syksyyn.

4. Mycorrhiza

   Mykorrhiza on kasvien ja sienten symbioosi. Sieni imee ravinteita kasveista, ja kasvi saa sienen ansiosta lisää peittävyyttä saadakseen vettä ja mineraalisuoloja. Fysiologisten ja ravitsemuksellisten toimintojen lisäksi mykorritsat suojaavat metsäpuita taudeilta, "ravitsevat ja suojaavat". Mykorrhiza on hyvin monimutkainen prosessi, minkä vuoksi emme aina onnistu viljelyssä. Se riippuu monista tekijöistä: sienilajike, vanha puu, maaperätyyppi, ympäristö jne. Jos valmistelemme asianmukaiset olosuhteet kehitykselle ja symbioosille, ensimmäiset hedelmäkappaleet ilmestyvät 2-3 vuoden kuluttua inokulaatiosta.

Taksonomia ja etymologia

Taksonomian isä Carl Linnaeus kuvasi Xerocomus subtomentosuksen ensimmäisen kerran vuonna 1753 nimellä Boletus subtomentosus. Sienten taksonomian aloituspäiväksi oli asetettu 1. tammikuuta 1821, jotta se osuisi yksiin "mykologian isän", ruotsalaisen luonnontieteilijän Elias Magnus Friesin töiden päivämäärän kanssa, mikä merkitsi sitä, että nimitys edellytti Friesin hyväksyntää (nimessä kaksoispiste), jotta sitä voitiin pitää pätevänä, sillä Linnaeuksen työ oli tätä päivämäärää aikaisempi. Näin kirjoitettiin Boletus subtomentosus L.:Fr. Kansainvälisen kasvitieteellisen nimikkeistön säännöstön vuonna 1987 tehdyssä tarkistuksessa aloitusajankohdaksi asetettiin kuitenkin 1. toukokuuta 1753, jolloin julkaistiin Linnaeuksen uraauurtava teos Species Plantarum. Näin ollen nimi ei enää vaadi Friesin auktoriteetin vahvistamista.

Ranskalainen mykologi Lucien Quélet oli luokitellut useita Boletus-suvun lajeja Xerocomus-sukuun, ja Xerocomus subtomentosus oli tehty tyyppilajiksi. Suvun nimi on johdettu muinaiskreikan sanoista Xeros "kuiva" ja kome "hius", ja se viittaa lakin samettiseen pintaan. Tästä luokituksesta kiisteltiin, sillä monet viranomaiset eivät tunnustaneet sukua ja käyttivät edelleen Boletus subtomentosus -sukua; vuonna 2013 julkaistu geneettinen analyysi kuitenkin vahvisti tämän lajin ja sen lähisukulaisten eron Boletus-suvun (sensu stricto) sienien ydinryhmästä.

Sen spesifinen nimi subtomentosus on latinaa ja tarkoittaa "hienokarvainen", mikä viittaa sen lakkiin. Sienikirjailija David Arora antoi sienelle lempinimen tylsä ruskea bolete, koska se ei maistu eikä ole houkutteleva.

Synonyymit ja lajikkeet

• Boletus subtomentosus L., 1753 (basionymi)

• Boletus crassipes Schaeff., 1774

• Boletus cupreus Schaeff., 1774

• Boletus kuthanii Assyov & Denchev 2004

• Boletus lanatus Rostk., 1844

• Boletus leguei Boud., 1894

• Boletus pannosus Rostk., 1844

• Boletus striipes Fr., 1874

• Boletus subtomentosus f. gracilis Killerm. (1925)

• Boletus subtomentosus f. leguei (Boud.) Vassilkov (1970)

• Boletus subtomentosus f. roseipes Killerm. (1925)

• Boletus subtomentosus L. (1753) f. subtomentosus

• Boletus subtomentosus L. (1753) alalaji. subtomentosus

• Boletus subtomentosus L. (1753) var. subtomentosus

• Boletus subtomentosus L. 1753

• Boletus subtomentosus subsp. punctatipes C. Martín (1904)

• Boletus subtomentosus var. albo-ochraceus Pilát (1951)

• Boletus subtomentosus var. bulbosus C. Mart. (1894)

• Boletus subtomentosus var. conoides Pers. (1800)

• Boletus subtomentosus var. crassipes (Schaeff.) Smotl. (1912)

• Boletus subtomentosus var. cupreus (Schaeff).) Pers. (1800)

• Boletus subtomentosus var. gilvus Alb. & Schwein. (1805)

• Boletus subtomentosus var. lanatus (Rostk).) Smotl. (1912)

• Boletus subtomentosus var. lepidopodes Opat. (1836)

• Boletus subtomentosus var. luteolus Velen. (1922)

• Boletus subtomentosus var. marginalis Boud. (1907)

• Boletus subtomentosus var. murinus Pers. (1800)

• Boletus subtomentosus var. nigricans E.A. Herrm. (1922)

• Boletus subtomentosus var. pannosus (Rostk).) Smotl. (1912)

• Boletus subtomentosus var. perplexus A.H. Sm. & Thiers (1971)

• Boletus subtomentosus var. rubiginosus Pers. (1800)

• Boletus subtomentosus var. sanguineus Opat. (1836)

• Boletus subtomentosus var. sistotremoides J. Kickx f. (1867)

• Boletus subtomentosus var. subbadius R. Schulz (1924)

• Boletus subtomentosus var. subbulbosus Pers. (1800)

• Boletus subtomentosus var. tesselatus Opat. (1836)

• Boletus subtomentosus var. tomentosus Opat. (1836)

• Boletus subtomentosus var. virescens Bres.

• Boletus xanthus (E.-J. Gilbert) Merlo 1980

• Ceriomyces subtomentosus (L.) Murrill, 1909

• Leccinum subtomentosum (L.) Gray, 1821

• Rostkovites subtomentosus (L.) P. Karstin., 1881

• Suillus lanatus (Rostk.) Kuntze (1898)

• Suillus leguei (Boud.) Kuntze (1898)

• Suillus pannosus (Rostk.) Kuntze (1898)

• Suillus striipes (Fr.) Kuntze (1898)

• Suillus subtomentosus (L.) Kuntze, 1898

• Versipellis subtomentosus (L).) Quél., 1886

• Xerocomopsis subtomentosus (L.) Reichert, 1940

• Xerocomus ferrugineus var. leguei (Boud.) Bon (1994)

• Xerocomus flavus Singer & Kuthan, 1976

• Xerocomus lanatus (Rostk) Xerocomus lanatus (Rostk).) Singer 1946

• Xerocomus leguei (Boud).) Montegut ex Bon (1985)

• Xerocomus subtomentosus (L.) Quél. (1888)

• Xerocomus subtomentosus (L.) Quél. (1888) f. subtomentosus

• Xerocomus subtomentosus (L.) Quél. (1888) subsp. subtomentosus

• Xerocomus subtomentosus (L.) Quél. (1888) var. subtomentosus

• Xerocomus subtomentosus f. rubrotinctus Simonini & Contu (2000)

• Xerocomus subtomentosus f. squarrosus A.N. Petrov (1983)

• Xerocomus subtomentosus f. xanthus E.-J. Gilbert, 1931

• Xerocomus subtomentosus subsp. punctatipes (C. Martín) Dennis (1955)

• Xerocomus subtomentosus var. albo-ochraceus (Pilát) Pilát (1974)

• Xerocomus subtomentosus var. leguei (Boud.) Maire (1933)

• Xerocomus subtomentosus var. luteolus (Velen.) Šutara (2008)

• Xerocomus xanthus (E.-J. Gilbert) Curreli (1989)

Lähteet:

Kuva 1 - Tekijä: M: Thomas Pruß (CC BY-SA 3.0 Portoimaton)

Kuva 2 - Tekijä: Jason Hollinger (CC BY 2.0 Yleinen)

Kuva 3 - Tekijä: M: James Lindsey (CC BY-SA 2.5 Yleinen)

Kuva 4 - Author: Tohtori. Hans-Günter Wagner (CC BY-SA 2.0 Geneerinen)

Kuva 5 - Tekijä: Björn S. (CC BY-SA 3.0 Unported)