Laccaria proxima

Mitä sinun pitäisi tietää

Laccaria proxima on Laccaria-suvun ruokasienilaji, joka on kotoisin Kalifornian havumetsistä sekä Pohjois-Amerikan itä- ja pohjoisosista. Tämän mäntyissä elävän lajin tunnistaa oranssinruskeasta, hienojakoisesta, fibrilloosamaisesta, vaaleampaan sävyyn haalistuvasta lakista, vaaleanpunaisista kiduksista, pituussuuntaisesti raidallisesta varresta, joka on samanvärinen tai tummempi kuin lakki, ja valkeasta sienirihmastosta varren tyvellä. Tunnusomaista on varren raidoitus. Nämä varret ovat melko sitkeitä.

Muita nimiä: Scurfy Deceiver.

Sienen tunnistaminen

1. Ekologia

   Mykorritsoi mäntyjen (Pinus-lajien) kanssa, erityisesti nuorissa istutuksissa; kasvaa hajallaan tai ryhmäkasvustona; kesällä ja syksyllä; laajalti levinnyt Pohjois-Amerikassa.

2. Korkki

   1.5-7 cm; kupera, muuttuu litteäksi ja joskus kohoaa ylöspäin; marginaali aluksi kääritty, myöhemmin suora ja vuoraamaton; aluksi hienosti karhennettu, myöhemmin selvemmin karhennettu tai hilseilevä; punertavanruskeasta oranssinruskeaan.

3. Kylkiluut

   Varteen kiinnittynyt; kaukana tai melkein kaukana; vaaleanpunainen lihan väri.

4. Varsi

   2.5-8 cm pitkä; enintään 1 cm paksu; tasakokoinen tai tyvestä suurennettu; hienokarvainen tai selvästi karvainen ja kuitumainen; väriltään kuten lakki (joskus tyvi tummempi); valkoinen tyvisieni.

5. Liha

   Ohut; väriltään samanlainen kuin lakki tai vaaleampi.

6. Haju ja maku

   Ei erottuva.

7. Kemialliset reaktiot

   KOH negatiivinen korkin pinnalla.

8. Spore Print

   Valkoinen.

9. Mikroskooppiset ominaisuudet

   Itiöt 8-11 x 7-9 µ; elliptiset; piikit useimmiten 0.5-1 µ pitkä. Basidia 4-piikkinen. Cheilocystidia filamenttinen tai subclavate tai subcapitate; noin 70 x 10 µ:n kokoinen. Pileipellis 5-10 µ:n levyisistä elementeistä koostuva cutis, jossa on satunnaisesti tai usein pystysuorien elementtien kimppuja; pääte solut subclavateista capitateihin.

Samankaltaiset lajit

1. Laccaria laccata

   Hieman vähemmän kestävä laji, jolla on keskimäärin vaaleampi lakki; näiden kahden lajin erottaminen toisistaan edellyttää kuitenkin itiöiden mikroskooppista tutkimusta.

2. Laccaria amethystina

   On saman suvun violetinvärinen jäsen; kuivuttuaan se muuttuu vaaleanruskeaksi ja on käytännössä erottamaton lajista Laccaria laccata; sen lakki ei kuitenkaan ole yhtä ruosteinen kuin Laccaria proximan, joten jälkimmäinen voidaan erottaa melko helposti L. proximasta. amethystina jopa kuivalla säällä.

3. Laccaria bicolor

   Se erottuu varresta, jonka tyvi on lilanvärinen ja yläosa ruskehtava.

4. Laccaria tortilis

   Pikkuruinen huijari, jolla on vääntynyt lakki. Sillä on vain kaksi itiötä per basidium, kun taas muilla Britanniassa ja Irlannissa tavatuilla Laccaria-lajeilla on neljä itiötä per basidium.

Taksonomia ja etymologia

Ranskalainen mykologi Jean Louis Emile Boudier (1828 - 1920) kuvasi tieteellisesti vuonna 1881, ja se sijoitettiin Clitocybe-sukuun ja nimeksi tuli Clitocybe proxima. Kuusi vuotta myöhemmin eräs toinen ranskalainen, Narcisse Theophile Patouillard (1854-1926), siirsi lajin nykyiseen sukuunsa, ja näin sen hyväksytyksi tieteelliseksi nimeksi tuli Laccaria proxima.

Laccaria proximan synonyymejä ovat muun muassa Clitocybe proxima Boud., Laccaria laccata var. (Boud.) Maire, ja Laccaria proximella Singer (Laccaria proximella).

Spesifinen epiteetti proxima tarkoittaa lähintä tai seuraavaa, ja ulkonäöltään Laccaria proxima on lähimpänä tämän suvun tyyppilajia, Laccaria laccata.

Lähteet:

Kuva 1 - Tekijä: J: Jerzy Opioła (CC BY-SA 4.0 Kansainvälinen)

Kuva 2 - Tekijä: Jean-Pol GRANDMONT (CC BY-SA 3.0 portoimaton)

Kuva 3 - Tekijä: Jerzy Opioła (CC BY-SA 4.0 Kansainvälinen)

Kuva 4 - Tekijä: M: Ian Alexander (CC BY-SA 4.0 Kansainvälinen)

Kuva 5 - Tekijä: zaca (CC BY-SA 3.0 Unported)