Armillaria tabescens

Mitä sinun pitäisi tietää

Armillaria tabescens on Armillaria-suvun sienilaji. Sillä on kupera ja sileä lakki, joka tyypillisesti vaihtelee ruskehtavan ja ruskehtavan välillä. Kylkiluut ovat kiinnittyneet varteen, ja ne ovat aluksi valkoiset, mutta tummuvat iän myötä. Varsi on tyypillisesti valkoinen ja kuituinen. Sitä on perinteisesti käytetty kiinalaisessa lääketieteessä sen mahdollisten terveysvaikutusten vuoksi. Armillaria tabescens sisältää polysakkarideja ja muita yhdisteitä, joilla voi olla immuunijärjestelmää vahvistavia ja tulehdusta ehkäiseviä ominaisuuksia. Se on laajalti levinnyt Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa. Sitä tavataan tyypillisesti kasvamassa puiden juurilla ja tyvellä, ja se liittyy yleisesti lehtipuihin, kuten tammeen, vaahteraan ja koivuun.

Armillaria tabescens ei ole myrkyllinen, mutta sitä pidetään yleisesti huonosti syötäväksi kelpaavana sen sitkeän rakenteen ja kitkerän maun vuoksi. Joillakin ihmisillä voi esiintyä ruoansulatuskanavan häiriöitä, jos he syövät tätä sientä. Ei myöskään ole todisteita siitä, että Armillaria tabescensilla olisi psykedeelisiä ominaisuuksia. Vaikka jotkin sienet, kuten Psilocybe cubensis, sisältävät psilosybiinin ja psilosiinin kaltaisia psykoaktiivisia yhdisteitä, A. tabescens ei sisällä tunnettuja psykoaktiivisia aineita.

Armillaria tabescens on patogeeninen sieni, joka voi aiheuttaa puissa juurimätää, joka voi johtaa niiden taantumiseen tai kuolemaan. Se pystyy myös muodostamaan suuria maanalaisia verkostoja, joita kutsutaan "rizomorfiksi" ja jotka voivat ulottua useita metrejä, jolloin se voi levitä helposti puiden väliin. Sienen sienirihmasto on bioluminesenssia.

Muut nimet: Rengastamaton hunajasieni, saksalainen (Ringloser Hallimasch).

Sienten tunnistaminen

1. Korkki

   Korkki on 1.18-3.3-10 cm leveä, kun se on täysikasvuinen. Aluksi se on kupera, mutta vanhetessaan se muuttuu litteämmäksi tai jopa hieman uurteiseksi. Se tuntuu kuivalta, ja nuorena se on tummanruskeiden suomujen peitossa. Kypsyessään suomut siirtyvät kohti keskustaa ja voivat olla säteittäisesti järjestäytyneitä. Sienen väri vaihtelee ruskehtavan ruskeasta ruskeaan, kanelinruskeaan tai keltaiseen. Joskus reunat ovat hieman vuoratut.

2. Kylkiluut

   Varressa kulkevat tai lähes kulkevat; lähekkäin tai lähes etäällä; lyhyet kidukset yleisiä; valkoiset, joissa on vaaleanpunaisia vivahteita; joskus mustelmia tai värimuutoksia, jotka vaihtelevat hieman vaaleanpunaisesta ruskeaan.

3. Stem

   1.97-3.Pituus 5-8 cm (15 tuumaa); 0 %.20-0.39 tuumaa (0.5-1 cm) paksu; kapeneva tyvestä; kalju ja vaaleanharmaasta ruskehtavaan vaihteleva lähellä kärkeä, tummemmanruskea ja lähes karvainen alapuolella; ilman rengasta.

4. Liha

   Valkoisesta vesisävyiseen ruskehtavaan; ei muutu viipaloituna.

5. Haju ja maku

   Haju ei erottuva; maku karvas tai ei erottuva.

6. Itiöiden jälki

   Valkoinen.

7. Kasvupaikka

   Sitä tavataan Yhdysvaltojen itäosissa Keski-Atlantin osavaltioista etelään ja Texasin keskiosasta ja Oklahomasta Uuteen Englantiin. Sienet kasvavat lehtipuiden juuripuussa, ja niitä voi esiintyä elävien puiden tyvellä, paljastuneiden tai maanalaisten juurien päällä tai välissä tai kuolleiden kantojen lähellä. Ne toimivat hajottajina, mutta voivat toimia myös loisina tai symbiootteina elävien puiden kanssa.

8. Mikroskooppiset ominaisuudet

   itiöt 6-9 x 4-5 µm; ellipsinmuotoiset; ulkoneva apiculus; sileät; hyaliiniset KOH:ssa; epäamyloidiset. Cheilokystidia 25-40 x 5-10 µm; soikea tai subsoikea, lieriömäinen tai hieman epäsäännöllinen (joskus lähes lohkoinen ja/tai sormipintainen); septaattinen; ohutseinäinen; sileä; hyaliininen KOH:ssa. Pleurocystidioita ei löydy. Basidiat 2- ja 4-sterigmaattiset; eivät ole basaalisesti kiinnittyneitä. Pileipellis hyaliinisesta ruskehtavaan vaihteleva, usein septaattisista elementeistä koostuva, romahtava trikodermi 2.5-7.5 µm leveä.

Samankaltainen laji

1. Omphalotus illudens

   Samanlainen kuin A. tabescens koon ja dekursiivisten kidusten suhteen, jotka kasvavat rykelminä kuolleista puista, mutta ovat helposti erotettavissa kirkkaan oranssin värinsä perusteella.

2. Galerina marginata

   Pienet tai keskikokoiset ruskeat sienet, jotka kasvavat rykelminä kuolleessa puussa. Voidaan sekoittaa nuoreen A. tabescens, jos ei kiinnitä huomiota, mutta sen voi erottaa ruskeasta itiöpainanteesta ja renkaan läsnäolosta.

Synonyymit ja lajikkeet

• Agaricus buxeus Persoon (1828), Mycologia europaea, seu complet omnium fungorum in variis europaeae regionibus detectorum enumeratio, 3, p. 190

• Agaricus caespitosus (Berkeley) Berkeley - Agaricus caespitosus (Berkeley) Berkeley & M.A. Curtis (1867) [1869], The journal of the linnean Society, botany, 10(45), s. 1. 287

• Agaricus gymnopodius Quelét fide Pearson Agaricus gymnopodius Quelét fide Pearson & Dennis (1948)

• Agaricus irrufatus N. Lund (1845), Conspectus hymenomycetum circa Holmiam crescentium, p. 13

• Agaricus monadelphus Morgan (1883), Journal of the Cincinnati Society of natural history, 6(1), p. 69

• Agaricus socialis de Candolle (1815), Flore française ou description succincte de toutes les plantes qui croissent naturellement en France, Edn 3, 6, p. 48

• Agaricus tabescens Scopoli (1772), Flora carniolica, Edn 2, 2, p. 446 (Basionyme)

• Armillaria mellea var. exannulata Peck (1893) [1892], New Yorkin osavaltion luonnonhistoriallisen museon vuosiraportti, 46, p. 54

• Armillaria mellea var. gymnopodia (Bulliard) Quélet (1886), Bulletin de la Société mycologique de France, 1(3), p. 81

• Armillaria mellea var. tabescens (Scopoli) Rea & Ramsbotton (1917) [1916], Transactions of the British mycological Society, 5(3), p. 352

• Armillaria socialis (de Candolle) Fayod (1889), Annales des sciences naturelles, botanique, série 7, 9, p. 232

• Armillariella tabescens (Scopoli) Singer (1943), Annales mycologici, edii in notitiam scientiae mycologicae universalis, 41(1-3), p. 19

• Clitocybe aquatica Banning Banning & Peck (1891) [1890], New Yorkin osavaltion luonnonhistoriallisen museon vuosiraportti, 44, p. 68

• Clitocybe gymnopodia (Bulliard) Gillet (1874), Les hyménomycètes, ou description de tous les champignons (fungi) qui croissent en France, p. 162

• Clitocybe gymnopodia var. socialis (de Candolle) Costantin & L.M. Dufour (1891), Nouvelle flore des champignons, Edn 1, p. 27

• Clitocybe monadelpha (Morgan) Saccardo (1887), Sylloge fungorum omnium hucusque cognitorum, 5, p. 164

• Clitocybe parasitica Willcox (1901), Oklahoma Agricultural Experiment Station (Oklahoman maatalouden koeasema). Bulletin, 49, s. 18

• Clitocybe socialis (de Candolle) Gillet (1874), Les hyménomycètes, ou description de tous les champignons (fungi) qui croissent en France, p. 159

• Clitocybe tabescens (Scopoli) Bresadola (1900), Fungi tridentini, novi vel nondum delineati, 2(14), p. 84, välilehti. 197

• Collybia tabescens (Scopoli) Gillet (1884), Tableaux analytiques des Hyménomycètes de France (Alençon), p. 68

• Dendrosarcus caespitosus (Berkeley) Kuntze (1898), Revisio generum plantarum, 3, p. 463

• Desarmillaria tabescens (Scopoli) R.A. Koch & Aime (2017), BMC Evolutionary Biology, 17(33), p. 12

• Flammula gymnopodia (Bulliard) Quélet (1873), Mémoires de la Société d'Emulation de Montbéliard, série 2, 5, p. 346(335)

• Fungus tabescens (Scopoli) Kuntze (1898), Revisio generum plantarum, 3, p. 480

• Gyrophila socialis (de Candolle) Quélet (1896) [1895], Compte rendu de l'Association française pour l'avancement des sciences, 24(2), p. 617, pl. 6, kuva. 4

• Lentinus caespitosus Berkeley (1847), in W.J. Hooker, The London journal of botany, 6, p. 317

• Monodelphus caespitosus (Berkeley) Murrill (1911), Mycologia, 3(4), p. 192

• Naucoria gymnopodia (Bulliard) Migula (1912), Kryptogamen-flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz, Band III. Pilze, 2(2), s. 534

• Omphalia mellea var. gymnopodia (Bulliard) Quélet (1886), Enchiridion fungorum in Europa media et praesertim in Gallia vigentium, p. 20

• Omphalia socialis (de Candolle) Quélet (1886), Enchiridion fungorum in Europa media et praesertim in Gallia vigentium, p. 21

• Panus caespitosus (Berkeley) Fries (1851), Novae symbolae mycologicae. Fasciulus primus, sistens fungos in peregrinis terris a botanicis danicis nuper collectos, p. 23

• Pholiota gymnopodia (Bulliard) A.F.M. Reijnders (1998), Persoonia, 17(1), s. 1. 113

• Pleurotus caespitosus (Berkeley) Saccardo (1887), Sylloge fungorum omnium hucusque cognitorum, 5, p. 352

• Pocillaria caespitosa (Berkeley) Kuntze (1891), Revisio generum plantarum, 2, s. 1. 865

• Tricholoma sociale (de Candolle) Sartory & L. Maire (1918), Synopsis du Genre Tricholoma, p. 57

Lähteet:

Kuva 1 - Tekijä: M: Katja Schulz (CC BY 2.0 Generic)

Kuva 2 - Tekijä: M: tnihekr (CC BY-SA 3.0 Unported)

Kuva 3 - Tekijä: M: Ak ccm (CC BY-SA 3.0 Unported)

Kuva 4 - Tekijä: Antonio Abbatiello (Public Domain)