Suillus collinitus

Mitä sinun pitäisi tietää

Suillus Сollinitus esiintyy mäntyjen alla, ja sitä tavataan yleisimmin Etelä-Euroopan maissa, erityisesti siellä, missä suuret männyt varjostavat muuten kuivaa hiekkamaata. Tämä syötävä sieni esiintyy usein suurina ryhminä.

Useat kirjoittajat pitävät Suillus collinitusta syötävänä, sillä on hapan haju ja epäselvä maku. On suositeltavaa, kuten kaikkien Suillus-lajien kohdalla, poimia vain nuoria yksilöitä ja kuoria kynsinauha ennen valmistusta.

Muita nimiä: Sormukseton keltainen sipuli.

Sienten tunnistaminen

1. Pileus (korkki)

   Kupera, muuttuu iän myötä litteäksi, sileä ja tahmea, väri vaihtelee oranssinruskeasta punaruskeaan ja ruskeaan, muodoltaan pyöreästä epäsäännölliseen ja halkaisijaltaan jopa 100 mm.

2. Varsi

   Vaaleankeltainen, jossa on tyypillisiä punaruskeita täpliä, lyhyt ja lihaisa, suora, tyven suuntaan hieman paksuuntuva, vaaleanpunainen sienirihmasto.

3. Huokoset

   Keltainen, väri ei muutu ruhjottaessa tai leikattaessa, kulmikas, varteen kiinnittynyt.

4. Itiöiden jälki

   Vaaleanruskea.

5. Liha

   Keltaisen värinen, väri ei muutu leikattaessa tai ruhjottaessa.

6. Väritestit

   Rautasulfaatti - Korkissa on haalean sininen väri

   Ammoniakki - Siniharmaa (lakki ja varsi), ruskea (huokoset)

   KOH - Siniharmaa (lakki, heikompi varsi), ruskea (huokoset)

7. Mikroskooppi

   itiöt kuusimaiset, sileät, 8.3-10.2µm x 3.9-4.7µm, Q=1.89-2.32, Qm=2.10

Samankaltaiset lajit

1. Suillus granulatus

   Nuorten lakien alla on maitomaisia pisaroita ja sen tyvessä on valkoista (pikemminkin kuin vaaleanpunaista) sienirihmastoa.

2. Suillus luteus

   On samankaltainen yleisilmeeltään ja suosimaltaan kasvupaikalta, mutta sillä on suuri valkoinen varsirengas.

Lääketieteelliset ominaisuudet

Sieni sisältää useita tokoferoleja, jotka kuuluvat kemiallisiin yhdisteisiin, jotka tunnetaan yhteisnimellä E-vitamiini ja jotka antavat antioksidanttista vaikutusta. Sienet sisältävät myös useita orgaanisia happoja, joista tärkeimpiä ovat omenahappo- ja kinihappoparit sekä sitruunahappo ja ketoglutariinihappo, joiden osuus orgaanisten happojen kokonaismäärästä on 42 % ja 30 %. Sienten orgaanisten happojen koostumus ja pitoisuus ovat merkittäviä tekijöitä, jotka vaikuttavat sienien makuun; jotkin orgaaniset hapot edistävät antioksidanttista aktiivisuutta.

Taksonomia ja etymologia

Kun Elias Magnus Fries vuonna 1838 kuvasi tämän lajin, hän nimesi sen Boletus collinitus, ja saksalainen kasvitieteilijä Otto Kuntze (1843-1907) siirsi sen nykyiseen Suillus-sukuunsa vuonna 1898. Muita tämän lajin synonyymejä ovat Boletus collinitus Fr., ja Suillus fluryi Huijsman.

Vuonna 1969 hollantilainen mykologi H.S.C. Huijsman kuvasi lajikkeen S. collinitus var. aureus (kuten S. fluryi var. aureus; S. fluryi on synonyymi S. collinitus) Sveitsistä kerätyn kokoelman perusteella. Giampaolo Simonini ja kollegat kuvasivat lajikkeen velatipes vuonna 1998 italialaisista kokoelmista.

Vuonna 1996 tehdyssä molekyylianalyysissä, joka koski 38:aa eri Suillus-suvun lajia, käytettiin niiden sisäisten transkriptiovälien sekvenssejä fylogeneettisten suhteiden päättelyyn ja suvun taksonomian selventämiseen. Tulokset osoittivat, että S. collinitus on läheisimmin sukua eräälle S. granuatus, joka on kerätty Nepalista. Kirjoittajien mukaan tämä nepalilainen isolaatti edustaa morfologian ja isäntäpuuyhteyden perusteella todennäköisesti lajia, joka eroaa Pohjois-Amerikan ja Euroopan isolaateista.

Vuonna 2006 Espanjasta kerättyjen Suillus-isolaattien fylogeneettinen analyysi osoitti, että S. collinitus oli läheistä sukua muille "Välimeren alueelle tyypillisille" lajeille, nimittäin Suillus bellinii, Suillus luteus, ja Suillus mediterraneensis.

Brittiläinen kasvitieteilijä Mordecai Cubitt Cooke kutsui sieniä "ringless yellow boletus" -nimellä vuoden 1873 julkaisussaan.

Spesifinen epiteetti collinitus on peräisin latinasta ja tarkoittaa "tahriintunutta" tai "rasvattua", kun taas yleisnimi Suillus on hyvin suoraviivainen, sillä se tulee latinankielisestä substantiivista sus, joka tarkoittaa sikaa, Suillus tarkoittaa siis sikoja (swine) ja viittaa lähes kaikkien tämän suvun sienien korkkien rasvaiseen luonteeseen.

Lähteet:

Kuva 1 - Tekijä: M: Holger Krisp (CC BY 3.0 Portaaton)

Kuva 2 - Tekijä: tato grasso (CC BY-SA 3.0 Unported)

Kuva 3 - Tekijä: M: Paffka (CC BY-SA 3.0 Porttaamaton)

Kuva 4 - Tekijä: vesna maric (kalipso) (CC BY-SA 3.0 Unported)