Hydnellum auratile

Mitä sinun pitäisi tietää

Hydnellum auratile on Bankeraceae-sukuun kuuluva hammassienisieni. Sienen hedelmärungot koostuvat tiiviisti ryhmitellyistä, suppilomaisista, jopa 5 cm:n (2 cm) korkkeista.0 tuumaa) halkaisijaltaan. Aluksi kirkkaan oranssit, valkoisella reunalla ja huopamaisella pinnalla. Lakin alapuolella hymeniumissa on roikkuvia oransseja piikkejä, joiden kärjet ovat valkeat. Nämä piikit ulottuvat lyhyen varren pituutta pitkin. Hedelmäliha on oranssia sekä kannessa että varren varressa. Massana itiöt ovat ruskeita. Mikroskooppisesti ne ovat kooltaan 4-5 x 3.5-4.5 µm, ja niiden pinnalla on lyhyitä, pyöreitä mukuloita. Laajalle levinnyt Hydnellum aurantiacum muistuttaa läheisesti toisiaan, mutta se voidaan erottaa toisistaan valkoisen ja ruskean väliltä vaihtelevan lakin, himmeän oranssin ja ruskean väliltä vaihtelevan lihan sekä valkoisten piikkien perusteella.

Hydnellum auratile kuvattiin ensimmäisen kerran Hydnum-lajiksi saksalaisen mykologin Max Britzelmayrin toimesta vuonna 1891. Rudolph Arnold Maas Geesteranus siirsi sen Hydnellumiin vuonna 1959. Sieni on laajalti levinnyt Euroopassa, ja sitä on raportoitu myös Pohjois-Amerikan Tyynenmeren luoteisosasta. Sitä pidetään Sveitsissä uhanalaisena.

Synonyymit: Hydnum auratile Britzelm., Hymenomyc. Südbayern 8: 14 (1891), Hydnellum aurantiacum (Batsch: Fr.) P. Karsti. em. Otto 1997.

Samankaltaiset lajit

1. Hydnellum aurantiacum

   Tunnistettavissa piikkien pitkään kestävästä valkoisesta väristä sekä suuremmista itiöistä, joissa on suurempien syylien koristeita. Lisäksi oranssin hydnellumin hedelmärungot ovat useimmissa tapauksissa suurempia ja lihaisampia, ja nuoren hedelmärungon korkissa olevan osan väri on paljon vaaleampi kuin varren väri.

2. Hydnellum chrysinum

   Löytyy Pohjois-Amerikassa männyn (Pinus resinosa) yhteydessä. Näiden kahden lajin läheisyyttä ei ole vielä määritetty molekyyligeneettisten tutkimusten avulla.

3. Hydnellum earlianum

   Yleinen lämpimillä alueilla, havu- ja lehtipuuvaltaisissa metsissä. Tunnistettavissa piikkien rikinkeltaisesta väristä, jotka eivät koskaan ole oranssinoransseja, kuten esimerkiksi H. auratile.

Lähteet:

Kuva 1 - Tekijä: H: Irene Andersson (irenea) (CC BY-SA 3.0 Unported)