Inonotus radiatus
Mitä sinun pitäisi tietää
Inonotus radiates on aprikoosinruskeasta ruosteenruskeaan vaihteleva sieni, jossa on nuorena hieman uponneita punertavia pisaroita lähellä reunaa, jotka muuttuvat ruskeammiksi ja lopulta lähes mustiksi iän myötä. Sen marginaali on nuorena keltainen/valkoinen ja putket ruosteenruskeat. Se on yksi pienemmistä sulkeista, ja hedelmäkappaleet ovat lähes aina kerroksellisia ja myös yleensä sulautuvat toisiinsa. Korkin pinta on aluksi hienosti samettinen ja muuttuu sileämmäksi, ja siinä on syylämäisiä kyhmyjä ja säteittäisiä ryppyjä.
Muut nimet: Haapavihvilä.
Inonotus radiatus Tunnistaminen
Ekologia
Saprobia lehtipuiden kuollutta puuta; aiheuttaa pehmeää valkoista lahoa; yksivuotinen; kasvaa yksin, ryhmäkasvustona tai hyllymäisissä rykelmissä; kesällä ja syksyllä (tai talvehtii lämpimässä ilmastossa); alun perin kuvattu Englannista; melko laajalti levinnyt Pohjois-Amerikassa Suurilta tasangoilta meriprovinsseihin ja Meksikon läpi - harvinaista tai satunnaista Tyynenmeren luoteisosassa (pääasiassa leppäkasvustoissa); yleinen Euroopassa.
Korkki
3-8 cm leveä ja 2-6 cm syvä; ääriviivat puoliympyrän tai munuaisen muotoiset; usein järjestäytyneet hyllyiksi ja joskus sulautuneet sivusuunnassa toisiin lakkeihin; tavallisesti kupera tai tasakupera; nuorena hyvin hienosamettinen, iän myötä kaljuuntuva; aluksi kellertävästä oranssinruskeaan, muuttuen kellertävänruskeasta ruskehtavaan ja tummuen lopulta tummanruskeaksi tai mustaksi; usein vyöhykkeinen; marginaali ohut ja usein ryppyinen.
Huokospinta
Nuorena harmaan- tai kellertävänruskea, muuttuu tummanruskeammaksi; nuorena mustelmanruskea ja harmaa; 3-4 kulmikasta huokosta millimetriä kohti; putket 3 mm:n syvyisiä; iän myötä muuttuu hieman röpelöiseksi ja näyttää "hammastetulta"."
Varsi
Poissa.
Liha
Kellertävänruskeasta ruosteenruskeaan; sitkeä ja jäntevä; heikosti vyöhykkeinen.
Kemialliset reaktiot
KOH musta lihan ja korkin pinnalla.
Mikroskooppiset ominaisuudet
Itiöt 5.5-7 x 3.5-4.5 µm; sileä; ellipsinmuotoinen; hyaliininen tai ruskehtava KOH:ssa; inamyloidinen tai heikosti dextrinoidinen. Hymeniaalisäikeet hajallaan; 25-40 x 6-10 µm; fusoidi; usein turvonnut tyvi. Setal hyphae puuttuu. Hyfajärjestelmä yksisoluinen; hyfat ohut- tai paksuseinäisiä, 2-7 µm leveitä, sileitä; hyaliinista ruskeaseinäisiä; puristusliitoksia ei löydy.
Samankaltaiset lajit
Pseudoinonotus dryadeus tuottaa suurempia sulkeumia ja vuotaa tumman hunajanvärisiä pisaroita paljon runsaammin; se ei yleensä tuota kerroksittain hedelmäkappaleita ja sitä tavataan lähinnä tammen tyvijuurilla ja alarungoilla.
Taksonomia ja etymologia
Vuonna 1799 brittiläinen kasvitieteilijä-mykologi James Sowerby (1757 - 1822) kuvasi leppäkorennon ja antoi sille binomisen tieteellisen nimen Boletus radiatus. Espanjalainen mykologi Lázaro Ibiza (1858-1921) siirsi tämän lajin Mensularia-sukuun vuonna 1916, jolloin Mensularia radiata vakiinnutettiin lajin tieteelliseksi nimeksi, jonka jotkut mykologit (mukaan lukien British Mycological Society) nykyään hyväksyvät. Inonotus radiatus on nimi, jonka suomalainen mykologi Petter Adolf Karsten (1834 - 1917) antoi vuonna 1882 leppäkorennolle, ja se on nimi, jonka löydät kuitenkin useimmista viitelähteistä.
Tällä lajilla on useita muita synonyymejä, kuten Xanthoporia radiata (Sowerby) Å¢ura, Zmitr., Wasser, Raats & Nevo, Boletus radiatus Sowerby, Polyporus radiatus (Sowerby) Fr., Fomes variegatus Secr., ja Polystictus radiatus (Sowerby) Cooke (Sowerby) Cooke).
Israelissa vuonna 2011 julkaistun artikkelin jälkeen mykologit hyväksyvät yleisesti tämän lajin uudelleennimeämisen Xanthoporia radiata (Sowerby) Å¢ura, Zmitr., Wasser, Raats & Nevo.
Inonotus, Alder Bracket -sienen sukunimi, tulee sanoista ino-, joka tarkoittaa kuitumaista, ja or, joka tarkoittaa korvaa; pääte -us vain muuttaa sen latinalaistetun substantiivin muotoon.
Erikoisnimi radiatus tulee latinan radi- sanasta, joka tarkoittaa sädettä, puikkoa tai levyä, ja se viittaa luultavasti säteittäisiin ryppyihin, jotka ovat usein näkyvissä kypsän leppätaimenen yläpinnoilla.
Lähteet:
Kuva 1 - Tekijä: M: Antti Salovaara (Public Domain)
Kuva 2 - Tekijä: M: Dominicus Johannes Bergsma (CC BY-SA 4.0 kansainvälistä)
Kuva 3 - Tekijä: Tekijä: dschigel (CC BY 4.0 International)
Jerzy Opioła (CC BY-SA 3.0 Unported)
Dominicus Johannes Bergsma (CC BY-SA 4.0 Kansainvälinen)
