Cortinarius violaceus
Mitä sinun pitäisi tietää
Cortinarius violaceus on ehkä suvun erottuvin laji. Sillä on tummanvioletti, kuiva, hilseilevä tai tomentoosinen lakki, jossa on hieman metallinen kiilto. Läheiset kidukset ovat syvän violetit, ja varsi on tyypillisesti leveän nuijamaisen muotoinen, kuiva ja violetti, ja sen tyvessä on toisinaan sinertävä väri ja verho, joka näyttää hieman harmahtavan näköiseltä.
Lihan väri on violetti ja siinä on valkoisia täpliä, ja haju on selvästi setripuun tuoksuinen. Usein varren tyvi tummuu käsiteltäessä.
Euroopassa tunnetaan kaksi hyvin samankaltaista lajia, C. violaceus lehtipuuvaltaisissa metsissä ja C. hercynicus (Persoon) Brandrud havumetsissä. Jälkimmäisen itiöt ovat mantelinmuotoisia tai ellipsinmuotoisia ja kapeampia kuin edellisen.
Pohjois-Amerikan länsiosissa esiintyvä muoto saattaa hyvinkin edustaa erillistä lajia, mutta sitä ei ole vielä selvitetty.
Muut nimet: Dunkelvioletter Schleierling (saksa), Violet Webcap, Violet Cort.
Sienten tunnistaminen
Ekologia
Mykorritsasieni lehtipuiden tai havupuiden kanssa; Pohjois-Amerikan länsiosissa usein raportoitu esiintyvän vanhoissa havupuumetsissä lähellä lahoavia tukkeja; kasvaa yksin, hajallaan tai seurueena; syksy; laajalti levinnyt Pohjois-Amerikassa.
Cap
4-12 cm; kuperat, muuttuvat laajasti kuperiksi, lähes litteiksi tai hieman kellonmuotoisiksi; kuivat; tiheäkarvaiset, muuttuvat pörröisiksi tai hilseileviksi; syvän purppuranpunaiset, muuttuvat ruskehtavan purppuranpunaisiksi ja lopulta tummanruskeiksi kokonaisuudessaan.
Kylkiluut
Kiinnittyy runkoon; melkein etäällä; aluksi tumman purppuranpunainen, muuttuu harmaaksi tai mustaksi ja lopulta ruosteenruskeaksi; nuorena purppuranpunainen kuori peittää sen.
Varsi
6-16 cm pitkä; enintään 2 cm paksu; tasakokoinen paisuneen tai rystysenmuotoisen tyven yläpuolella; kuiva; nuorena purppuranpunainen ja hienokarvainen, muuttuu purppuranharmaasta lähes mustaksi tai ruskeaksi, kiiltävä; kuiva; muuttuu ontto.
Liha
Violetista lilaan tai purppuranharmaaseen.
Haju
Makea ja hieman tuoksuva tai ei erottuva.
Itiöiden jälki
Ruosteinen ruskea.
Taksonomia ja etymologia
Carl Linnaeus kuvasi tieteellisesti vuonna 1755, jolloin hän antoi sille nimen Agaricus violaceus, ja brittiläinen mykologi Samuel Frederick Gray (1766 - 1828) siirsi vuonna 1821 violettiverkkoperhosen (Violet Webcap) Cortinarius-sukuun.
Jotkut viranomaiset jakavat Cortinarius violaceus -lajin kahteen lajikkeeseen: Cortinarius violaceus var. violaceus, joka mykorritsoi lehtipuita, ja Cortinarius violaceus var. hercynicus, joka muodostaa mykorritsoja havupuiden kanssa. Ensin mainitulla on mantelinmuotoiset itiöt, kun taas jälkimmäisen erottaa sen ellipsinmuotoisista itiöistä.
Cortinarius violaceus on Cortinarius-suvun tyyppilaji, joka on sienisukujen suurin. Violettina tämän verkkokärpäsen väri on kaukana tyypillisestä, sillä suurin osa verkkokärpäslajeista on väritykseltään vaaleanruskeita, oransseja tai ruskeita. On kuitenkin olemassa muitakin "sinisiä" verkkokorentoja, kuten esimerkiksi seuraavat Cortinarius caerulescens.
Tuskin tarvitsee mainita, että yleinen nimi Violet Webcap tulee tämän sienen kaikkien osien väristä sekä sen verkkomaisesta osittaisesta verhosta eli cortinasta, joka kattaa varren ja lakin reunan välisen raon ja peittää näin sienen kypsyvät hedelmälliset pinnat (kidukset). Vastaavasti nimitys violaceus viittaa suoraan näiden kauniiden sienten väriin.
Lähteet:
Kuva 1 - Tekijä: 2008-08-22_Cortinarius_violaceus_(L.)_Gray_18241.jpg: (CC BY-SA 3.0 Unported)
Kuva 2 - Tekijä: M: Holger Krisp (CC BY 3.0 Unported)
Kuva 3 - Tekijä: Jimmie Veitch (jimmiev) (CC BY-SA 3.0 Ei siirretty)
Kuva 4 - Author: Jerzy Opioła (CC BY-SA 4.0 Kansainvälinen)
