Calostoma cinnabarina
Mitä sinun pitäisi tietää
Calostoma cinnabarinum on Sclerodermataceae-heimoon kuuluva gasteroidinen sienilaji, joka on Calostoma-suvun tyyppilaji. Tämä varsihäntäinen paisukartio alkaa kehittyä geelimäisessä läpinäkyvässä exoperidiumissa, jonka kehittyvä itiöpussi pian rikkoo, jolloin exoperidiumin punainen sisäosa paljastuu. Lopulta tämäkin putoaa pois paljastaen kypsän endoperidiumin, jossa on viisi (yleensä) sinooperinpunaista, koholla olevaa harjannetta, joiden keskelle kehittyy itiöiden levittämistä varten ostiole. Levinnyt USA:n itäosissa Costa Rican kautta etelään Kolumbiaan.
Ulkonäöstään ja yleisnimestään huolimatta C. cinnabarinum ei ole sukua oikeille puffallille tai Podaxis-suvun lajeille. Se ei liity myöskään earthstars- ja stinkhorns-luokkiin. C. cinnabarinumilla on ollut monimutkainen taksonominen historia, jossa se on eri aikoina sekoitettu kuhunkin näistä ryhmistä, kunnes molekyylifylogenetiikka kehittyi. Vaikka sitä syödään tai käytetään kansanlääkinnässä joillakin alueilla, sitä ei yleensä pidetä syötävänä.
Muita nimiä: Dumortum (Dumortum) (suomeksi Dumortum): Stalked Puffball, Gelatinous Stalked-puffbal, Gelatinous Stalked-puffbal.
Sienten tunnistaminen
Ekologia
Mykorritsoi tammien kanssa; kasvaa yksin tai seurueena, usein sammalpohjissa tai matalilla, kosteilla alueilla; keväästä syksyyn; Pohjois-Amerikan itäosissa, Texasissa ja ehkä Lounais-Amerikassa; myös Keski-Amerikassa ja Etelä-Amerikassa, ja sitä on raportoitu Aasiasta; yleisempi korkeammilla alueilla levinneisyysalueellaan.
Hedelmärunko
Varren päällä istuva itiökotelo; aluksi paksun, gelatiinipitoisen päällysteen peitossa, joka irtoaa, liukuu varteen ja ympäröi sitten varren tyven, kunnes kuivuu ja katoaa. itiökotelo 11-25 mm leveä; 11-25 mm korkea; subgloboosinen; nuorena ja tuoreena sinooperinpunainen, joka haalistuu punertavan oranssiksi; kärjessä kirkkaanpunainen, harjamainen peristomi, joka näyttää hieman ommellulta arvelta; aluksi gelatiinin peitossa, mutta kuiva ja hienojakoinen, kun gelatiini on irronnut; sisäpuoli täynnä valkoisesta kellertävään vaihtelevaa itiöjauhetta. Varsi 2-5 cm korkea; 1-2.5 cm leveä; muodostuu tiukasti kierretyistä säikeistä; pehmeä; tylsä oranssinpunainen.
Mikroskooppiset ominaisuudet
itiöt 10-19 x 6-10 µm; ellipsinmuotoisia; hienosti pistemäisiä; seinämät noin 0.5 µm paksu; yksimultainen (joskus isomultainen) ja hyaliininen KOH:ssa. Kapillaarisäikeet 4-6 µm leveät; seinämät enintään 1 µm paksut; hyaliiniset KOH:ssa; puristetut.
Samankaltaiset lajit
Calostoma lutescens (yllä) on korkeampi ja sillä on keltainen itiökotelo. C. ravenelii (alla) ei ole punaisen värinen ja hyytelömäinen päällyste kuin C. cinnabarinum.
Ainakin Pohjois-Amerikassa Calostoma cinnabarinum on omaleimainen ja helposti tunnistettava. Yhdysvaltojen itäosissa esiintyy myös kaksi muuta Calostoma-lajia. C. lutescens: ohuempi hyytelömäinen kerros ja pääosin keltainen keskikerros eli mesoperidium, punainen väri rajoittuu peristomiin. Sillä on myös selväpiirteinen kaulus itiökotelon pohjalla, pidempi varsi ja pallomaiset, kuoppaiset itiöt. C. ravenelii ei ole hyytelömäinen, vaan itiökoteloa koristavat syylät, ja se on pienempi kuin C. cinnabarinum. Sillä on myös punertava peristomi, mutta muuten se on savenvärinen. Toisin kuin C. lutescensin itiöt ovat C. ravenelii ei erotu C. cinnabarinum paitsi atomivoimamikroskopian avulla.
Aasiassa on enemmän suvun edustajia. Ainakin yhdeksän lajia on havaittu Intian mantereelta, joista osa on myös päällekkäisiä C. cinnabarinumin levinneisyysalue on Indonesiassa, Taiwanissa tai Japanissa. Monet näistä lajeista voidaan helposti erottaa toisistaan makroskooppisten piirteiden perusteella. C. japonicum on vaaleanpunertava-oranssi, eikä siinä ole hyytelömäistä ulkokerrosta, kun taas sekä C. jiangii ja C. junghuhnii ovat ruskeita. Muut vaativat kuitenkin tunnistamiseen itiön muodon ja koristelun mikroskooppisia piirteitä. Toisin kuin yhdenmukaisesti pitkänomaiset itiöt C. cinnabarinum, C. guizhouense omaa sekä elliptisiä että pallomaisia itiöitä. C. pengii eroaa toisistaan lähinnä itiöpinnan koristekuvioinnissa.
Käyttö
C. cinnabarinumia on käytetty myös perinteisessä lääketieteessä. Vuonna 1986 Veracruzin alkuperäisväestön perinteistä tehdyssä etnomykologisessa tutkimuksessa todettiin, että huang noono -kasvi on käytetty paikallisesti paahdettuna ja jauheena kivennäisveden kanssa ruoansulatuskanavan vaivojen hoitoon. Toisin kuin näissä meksikolaisissa perinteissä, Hunanin kansanuskomusten mukaan sieni on myrkyllinen sen kirkkaan värin vuoksi.
Taksonomia ja etymologia
Leonard Plukenet kuvitti vuonna 1692 ilmestyneessä Phytographia-julkaisussaan "pölyisen sienen Virginiasta, tyylikkään kieroutuneen teoksen, jossa on korallinpunainen varsi", joka myöhemmin tunnistettiin tälle lajille.
Vuonna 1809 Christiaan Persoon antoi ensimmäisen nykyaikaisen tieteellisen kuvauksen nimellä Scleroderma callostoma ja ehdotti, että laji saattaisi olla riittävän erottuva perustellakseen uuden suvun perustamisen. Myöhemmin samana vuonna Nicaise Desvaux teki juuri niin ja loi Calostoma-suvun. Välttääkseen tautonyymisen nimen hän nimesi tyyppilajin uudelleen nimeksi C. cinnabarinum.
Vuonna 1811 Louis Bosc ei maininnut aiempia teoksia kuvaillessaan sitä nimellä Lycoperdon heterogeneum, vaikka hän myös ehdotti sen sijoittamista omaan sukuunsa. Jean Poiret siirsi Persoonin S. callostoma Lycoperdoniin vuonna 1817, mutta sisällytti Boscin L. heterogeneum erikseen. Samana vuonna Nees von Esenbeck pani merkille Boscin näkemyksen, jonka mukaan laji ansaitsi oman suvun, ja loi lajin nimeksi Mitremyces viittaamatta Desvaux'n aiempaan nimeämiseen Calostomaksi.
Edward Hitchcockin vuonna 1825 julkaisemassa artikkelissa lajiin viitattiin täysin uudella binomialinimellä Gyropodium coccineum; vaikka Hitchcock väitti, että tämän nimen oli laatinut Lewis Schweinitz, hän myönsi, että mitään vastaavaa kuvausta ei ollut aiemmin julkaistu, ja nimeä ja sen väitettyä alkuperää pidetään kyseenalaisina.
Schweinitz määritteli Boscin Lycoperdon heterogeneum -lajin Mitremycesiin nimellä M. lutescens vuonna 1822. Hän palasi sukuun kymmenen vuotta myöhemmin ja kuvasi lajin nimellä M. cinnabarinum uutena lajina, mutta puutteelliset kuvaukset ja väärin merkityt yksilöt sekoittivat. August Corda erotti ne selkeämmin toisistaan, antoi uudet kuvaukset ja siirsi cinnabarinumin Calostomaan Desvaux'n ja Persoonin kuvausten perusteella säilyttäen lutescensin Mitremycesissä. George Masseen vuonna 1888 julkaisemassa Calostoma-monografiassa tämä erottelu jätettiin kokonaan huomiotta ja väitettiin, että Schweinitzin kaksi lajia olivat samaa lajia eri kehitysvaiheissa.
Vuonna 1897 Charles Edward Burnap julkaisi uuden kuvauksen C. lutescens, mikä tekee selvän eron näiden kahden samankaltaisen lajin välille, joita ei ole tarkistettu merkittävästi sen jälkeen, kun. Viittaukset tähän lajiin nimellä "C. cinnabarina" ovat yleisiä mutta virheellisiä.
Erityisnimitys cinnabarinum on johdettu muinaiskreikan kielen sanasta kinnábari (κιννάβαρι), ja se viittaa sen "sinooperinpunaiseen" väriin, joka muistuttaa lohikäärmeen veren väriä.
Lähteet:
Kuva 1 - Tekijä: A: Dan Molter (CC BY-SA 3.0 Unported)
Kuva 2 - Tekijä: M: Jason Hollinger (CC BY 2.0 Generic)
Kuva 3 - Author: Jason Hollinger (CC BY 2.0 Generic)
Kuva 4 - Author: Geoff Balme (geoff balme) (CC BY-SA 3.0 Unported)
Kuva 5 - Tekijä: M: Dan Molter (shroomydan) (CC BY-SA 3.0 Unported)
