Hortiboletus engelii
Mitä sinun pitäisi tietää
Hortiboletus engelii on väriltään hyvin vaihteleva, ja se voi olla väriltään ruskean, oranssin ja punaisen sävyinen. Lakin pinta on samettimaisen mattainen. Putket ja huokoset ovat keltaisia, haavojen kohdalla sinertäviä. Hedelmäliha on keltainen, erityisesti hedelmälihan yläosassa sinertävä, ja tyvestä nousee pieniä porkkananoransseja pisaroita, mikä on hyvä tunnusmerkki tälle lajille. Hedelmäkappaleet voivat olla jopa 8 cm:n kokoisia korkin halkaisijaltaan.
Tämä on syötävä sieni, jolla on samanlaiset ominaisuudet kuin sienellä Boletus edulis.
Muut nimet: Rubiininpunainen sieni.
Sienten tunnistaminen
Korkki
Korkit ja ruskean eri sävyjä, mutta selvästi vaaleanpunaisia reunoja kohti; läpimitta 3-8 cm, leveästi kuperat ja sitten litistyvät; pinta on kuiva ja hienojakoinen, usein halkeileva pieniksi suomuiksi, joissa näkyy vaaleaa lihaa.
Flesh
hedelmäliha on pehmeää ja hyvin vaaleankeltaista, ja siinä on punertavan violetti viiva aivan kynsinauhan alapuolella.
Lakin kotelo
Lakin kynsinauhat ovat vahvasti kiinnittyneiden hyfojen muodostamaa palisadodermia (kuten palisadit eli samansuuntaisista, terävistä puupaaluista koostuvat muurit, joita käytettiin muinoin kaupunkien puolustamiseen).
Putket ja huokoset
Putket ovat himmeän keltaisia ja päättyvät kirkkaan keltaisiin huokosiin, jotka muuttuvat vihertäviksi ja lopulta oranssinruskeiksi iän myötä. Putkien ja varren välinen liitos on kiinni, ja varren lähellä on lovi tai hammas. Yksittäiset putket on liitetty toisiinsa, eikä niitä voi erottaa toisistaan repimättä putkia auki.
Huokoset
Mustelmilla kulmikkaat huokoset (vasemmalla) muuttuvat hitaasti sinisiksi.
Varsi
3-7 cm pitkä ja halkaisijaltaan 4-8 mm, sylinterimäinen; kirkkaan keltainen kärjestä, keskiosassa pieniä punaisia pisteitä tai pitkittäisjuovia, tyviosaa kohti valkeaa tai kellertävää. Varren hedelmäliha on vaaleankeltainen lähellä kärkeä, muuttuu syvänkeltaisemmaksi ja siinä on pieniä oransseja pisteitä lähellä varren tyviosaa. (Mahdollinen sinistyminen on yleensä vähäistä ja rajoittuu varren kärkeen.).)
itiöt
Subellipsoidinen tai fusiforminen, sileä; 10-13 x 5-6 µm.
Itiöiden jälki
Punaruskea.
Haju ja maku
Ei erotettavissa.
-
Kasvupaikka & Ekologinen tehtävä
Ektomykorritsasieni; sitä tavataan kasvamassa maaperässä yleensä tammien (Quercus) ja toisinaan myös pyökkien (Fagus) alla.
Kausi
Heinäkuun alusta syyskuun loppuun Britanniassa ja Irlannissa.
Samankaltaiset lajit
Maailmanlaajuisesti tämä on yksi samankaltaisista lajeista, jotka voidaan erottaa toisistaan vain mikroskooppisella analyysillä (ja silloinkin määritys voi olla kaukana varmasta). Isossa-Britanniassa ja Manner-Euroopassa se muistuttaa eniten seuraavia lajeja Hortiboletus rubellus (jolla on paljon punaisempi suojus nuorena ja tuoreena), mutta joka voidaan sekoittaa myös seuraaviin lajeihin Rheubarbariboletus armeniacus, harvinainen laji, jolla on myös punertava lakki, mutta jonka varresta puuttuu punainen väritys.
Taksonomia ja etymologia
Tšekkiläisen mykologin Hlaváčekin vuonna 2001 julkaisemassa julkaisussa nimeksi annettiin Boletus engelii, mutta israelilainen mykologi Alona Yu siirsi tämän boletin uuteen sukuun Hortiboletus. Biketova ja Solomon P. Wasser perustuu viimeaikaisiin molekyylitutkimuksiin (DNA), jotka osoittivat, että Boletaceae-suvun perusteellinen tarkistus on tarpeen. Tämän tuloksena syntyi nykyinen tieteellinen nimi Hortiboletus engelii (Hlaváček) Biketova & Wasser.
Vanha yleisnimi Boletus tulee kreikan kielen sanasta bolos, joka tarkoittaa 'savikimpale', kun taas uudessa suvun nimessä etuliite Horti- tulee latinan sanasta Hortus, joka tarkoittaa 'puutarha'; tämä on viittaus yhteen tärkeimmistä elinympäristöistä, joissa tätä boletea yleisesti tavataan. Erityisnimi engelii on saksalaisen mykologin Heinz Engelin kunniaksi, joka teki 1900-luvun lopulla paljon uraauurtavaa työtä boleteista ja oli antanut tälle lajille väliaikaisen nimen Xerocomus quercinus.
Synonyymit
Boletus declivitatum (C. Martín) Watling, Edinb. J. Bot. 61(1): 43 (2004)
Boletus engelii Hlaváček, C.C.H. 78: 67 (2001)
Boletus subtomentosus subsp. declivitatum C. Martín, Beitr. Kryptfl. Schweiz 2(no. 1): 18 (1904)
Xerocomellus engelii (Hlaváček) Šutara, Czech Mycol. 60(1): 49 (2008)
Xerocomus declivitatum (C. Martín) Klofac, Öst. Z. Pilzk. 16: 258 (2007)
Xerocomus engelii (Hlaváček) Gelardi, Boll. Assoc. Micol. Ecol. Romana 24-25(nro 75-76): 18 (2009) [2008]
Lähteet:
Kuva 1 - Author: Andreas Kunze (CC BY-SA 3.0 Unported)
Kuva 2 - Tekijä: H: Björn S... (CC BY-SA 2.0 Geneerinen)
Kuva 3 - Tekijä: Björn S... (CC BY-SA 2.0 Generic)
Kuva 4 - Tekijä: M: Björn S... (CC BY-SA 2.0 Yleinen)
Kuva 5 - Tekijä: Tekijä: Tekijä: Tekijä: Tekijä: J: Björn S... (CC BY-SA 2.0 yleinen)
