Fomitopsis pinicola

Mitä sinun pitäisi tietää

Fomitopsis pinicola on ruskeamätäinen basidiomykeettilaji, jota kerätään yleisesti kuolleista havupuista. Vanhemman vuosikerroksen ja nykyisen kerroksen välissä on lähes aina oranssi tai punainen kaistale, joka tekee tästä polyporista heti tunnistettavan. Se on syötäväksi kelpaamaton, mutta sitä käytetään tinktuuran ja teen valmistukseen. Lajin basidiokarpit ovat monivuotisia ja säilyvät useita vuosia tuottaen uuden hymenofoorikerroksen joka kasvukausi. Sitä esiintyy Euroopassa, Aasiassa, Amerikassa, Kanadassa ja Keski-Meksikossa.

Fomitopsis pinicola -kasvintuhoojan rooli havumetsissä on hyvin tärkeä, sillä laji on yksi merkittävimmistä puun hajottajista näissä ekosysteemeissä, ja sillä on siten tärkeä rooli hiilen kierrossa.

Kasvaa kuolleissa havupuissa, mutta voi kehittyä myös suuriin runkohaavoihin, katkenneisiin latvoihin ja elävien puiden kuolleeseen kudokseen. Varttuneissa metsissä nämä runkoa lahottavat sienet aiheuttavat Alaskan tärkeimpien puulajien valtavan vuotuisen puumäärän menetyksen. Noin kolmannes Kaakkois-Alaskan vanhan puun lautamäärästä on viallinen, mikä johtuu suurelta osin tämän sienilajin aiheuttamasta lahoamisesta.

Fomitopsis pinicola -sienilajin pystyssä oleviin puihin luomat onkalot tarjoavat elintärkeän elinympäristön monille luonnonvaraisille lajeille, kuten karhuille, myyrälajeille, oraville ja useille lintulajeille.

Fomitopsis pinicola -sienen huokoset sulkeutuvat elinkaaren lopussa valkeaan vahaan.

Muut nimet: Red Belted Polypore, Rotrandiger Baumschwamm (saksa), Fichtenporling (saksa), Roodgerande houtzwam (hollanti), Polypore marginé (ranska), Troudnatec Pásovaný (tšekki), Randbæltet hovporesvamp (tanska), Kännupess (viro), Kantokääpä (suomi), Szegett tapló (unkari), latvia: Parastā apmalpiepe, Apmalotā piepe, Klibbticka (Ruotsi), Smrekova kresilača (Slovenia), Práchnovček pásikavý (Slovakia), ﾂｶﾞｻﾙﾉｺｼｶｶｹ (Japani).

Sienten tunnistaminen

1. Korkki

   Enintään noin 40 cm leveä ja 10 cm syvä; puoliympyrän tai viuhkan muotoinen; kupera tai sorkan muotoinen; sileä, ryppyinen iän myötä; vaikuttaa lakatulta reunaa kohti (ja kokonaisuudessaan hyvin nuorena); punaisesta tumman ruskehtavan punaiseen (tai ruskeasta mustaan kiinnittymiskohdan kohdalla tai kypsänä), jossa on valkoisesta keltaiseen vaihteleva reuna-alue.

2. Huokosten pinta

   Kermanvärinen; ei merkittävästi ruhjoutuva; 3-6 pyöreää huokosta millimetriä kohti; putkikerrokset yleensä melko selvät, jopa 8 mm:n syvyiset. Muita tämän sienen tunnusmerkkejä ovat yleensä vaaleampi marginaali, lakin alapuoli (putket), joka joskus hieman kellastuu, ja valkoisesta kermanväriseen vaihteleva okranvärinen hedelmäliha, joka muuttuu tummemmaksi, kun sitä kosketetaan tai kun se vanhenee.

3. Flesh

   Valkoinen; nahkaisesta puumaiseen.

4. Haju

   Tuoreena tunkkainen ja voimakas.

5. Kausi

   Tämä sieni kasvaa ympäri vuoden ja pysyy usein maassa useita vuosia.

6. Kasvupaikka

   Saprobia havupuiden ja joskus lehtipuiden (mukaan lukien koivu ja haapa) kuollutta puuta; joskus myös loinen elävissä puissa; aiheuttaa ruskeaa kuutiomätää; kasvaa yksin tai suurina ryhminä; monivuotinen; melko laajalti levinnyt Pohjois-Amerikassa, missä havupuita esiintyy, mutta ilmeisesti harvinainen tai puuttuu kokonaan Yhdysvaltojen kaakkoisosassa.

Samankaltaiset lajit

1. Fomitopsis rosea

   Pienemmät, melko sorkanmuotoiset hedelmät, pinta tylsä, harmaan vaaleanpunaisesta punaruskeaan, myöhemmin mustahtava. Putket, huokoset ja hedelmäliha ovat vaaleanpunaisesta ruskehtavan vaaleanpunaiseen. Kasvaa kaatuneissa kuusen ja kuusen rungoissa luonnollisissa metsiköissä.

2. Fomes fomentarius

   Vähemmän selvästi värjätty korkin pinta, valkoinen itiöpöly. Hedelmäliha on okranruskeaa, siinä on keskittymiä ja vaaleampi sieniydin.

Käyttö

1. Hyviä sisustustarkoituksiin sisätiloissa. Kuusen polyporit eivät houkuttele hyönteisiä (syöpäläisiä).

2. Värjättyjä vaatteita varten: väri keltainen = 9 % ammoniakki (ammoniakkiliuos) liota kuivattuja sieniä yön yli. Myöhemmin annetaan hautua 1 tunti 90 °:ssa kiehumatta, muuten muodostuu hartsimainen kuori.

3. Kansanlääketieteessä lääkkeiden valmistuksen raaka-aineena.

4. Sienten aromien valmistuksessa.

Lääkinnälliset ominaisuudet

1. On käytetty kansanlääkinnässä tulehdusta ehkäisevänä, styptisenä ja antimikrobisena aineena.

2. Etanoliuute osoitti suurinta aktiivisuutta syöpäsoluja vastaan, anti-inflammatorisia ja antimikrobisia vaikutuksia.

3. Vesiliukoisilla polysakkaridiglukaaneilla on immuunijärjestelmää muokkaava vaikutus

4. Käytetään piristävänä aineena ruoansulatuskanavan tulehduksen vähentämiseksi. Mahdollisesti säätelemällä sytokiinien tulehdusreaktiota

5. Eräässä tutkimuksessa Fomitopsis pinicola osoitti erittäin korkeaa fenolipitoisuutta ja voimakkaita antioksidanttisia ominaisuuksia.

6. Korkea germanium-pitoisuus - antioksidantti, syövän ja mutageenien torjunta-aine ja hapen katalysaattori, joka parantaa hapen saantia kehon soluihin ja lisää energiantuotantoa.

7. Verensokerin säätely normalisoimalla ja säätelemällä insuliinin tuotantoa hypoglykeemisten glykaanien ansiosta.

8. Maksaa myrkyttävät karvaan terpenoidit, jotka auttavat poistamaan myrkkyjä maksassa ja suolistossa.

9. Lisää neutrofiilien ja muiden valkosolujen määrää.

10. Sisältää luonnollisia steroideja, jotka voivat olla hyödyllisiä niveltulehduksessa ja kivuliaissa autoimmuuni- ja tulehdussairauksissa

11. Triterpeenien (hepatoa suojaavien, tulehdusta ehkäisevien) pitoisuus on korkein kuoressa ja alhaisempi nuoremmissa sienissä.

12. Sisältää antihistamiinisia kasvisteroleja.

13. Rasvahapoilla on verenkiertoa stimuloivia ominaisuuksia.

14. Estää selektiivisesti COX-2:ta, mikä puolestaan estää tulehdusta aiheuttavien prostaglandiinien synteesiä. Selektiiviset COX-2:n estäjät ovat merkittäviä, koska NSAID-lääkkeet, kuten aspiriini, ovat myös COX-1:n estäjiä ja COX-1:n estäjien käyttö lisää mahahaavan riskiä.

    "Koska ne ovat bioaktiivisia grampositiivisia bakteereja vastaan ja tehokkaita sienilääkkeinä, pidämme erityisesti F. pinicola on molekyylitasolla lisätutkimusten arvoinen. Tätä sientä käytettiin laajalti perinteisessä eurooppalaisessa lääketieteessä, mutta sen hyödyt ja käyttö ovat unohtuneet synteettisten lääkkeiden käyttöönoton jälkeen. Luonnonlääketieteen renessanssin sekä bakteerien ja sienten lisääntyvän vastustuskyvyn vuoksi työskentely perinteisten lääkinnällisten sienten parissa on yhä kiinnostavampaa ja palkitsevampaa."

Fomitopsis pinicola Dual Extract -resepti

Miten valmistetaan

1. 1:20 kuivattu sieni:vesi (1 unssin sieni: 560 ml vettä).

2. Hauduta, kunnes neste on puolittunut (280 ml).

3. Anna jäähtyä, ja huono sieni ja vesi desinfioituun purkkiin.

4. Lisää 95 ml 95-prosenttista alkoholia (haluat noin 30 % alkoholia).

5. Ravistetaan päivittäin ja annetaan hautua 3 viikkoa.

6. Siivilöi pois ja sinulla on kaksoisuute!

Fomitopsis pinicola -tee Resepti

Ainesosat

1. 1/2 kuppia tuoreita punavyöisiä polyyrejä (pilkottuna niin hienoksi kuin jaksat)

2. 1 litra vettä

Miten kokata

1. Laita pilkottu polypori suureen kattilaan ja peitä vedellä.

2. Kuumenna vesi kiehuvaksi (varmista, että sienet ovat jo kattilassa, sillä niiden kuumentaminen ilmanlämmöstä kiehuvaksi ja sen yli on tärkeää uuttoprosessin kannalta).

3. Vettä keitetään 20-30 minuuttia.

4. Siivilöi verkkosiivilän läpi ja nauti! Keittoa voidaan säilyttää jääkaapissa jopa viisi päivää.

5. Kun valmistat tämän reseptin ensimmäistä kertaa, juo pieni kupillinen ja odota 24 tuntia ennen kuin nautit lisää teetä tai muita sienituotteita. Pääsääntöisesti on aina järkevää syödä aluksi pieni määrä sieniä (tai sieniuutteita) ja kokeilla vain yhtä kerättyä sientä kerrallaan.

6. Odota täydet 24 tuntia, ennen kuin nautit lisää sieniä tai sienituotteita.

Taksonomia ja etymologia

Vuonna 1810 ruotsalainen kasvitieteilijä Olof Swartz (1760-1818) kuvasi tämän lajin ja nimesi sen Boletus pinicola -sienen.

Vuonna 1881 suomalainen mykologi Petter Adolf Karsten (1834 - 1917) siirsi tämän lajin uuteen Fomitopsis-sukuun ja antoi sille nykyisin hyväksytyn tieteellisen nimen Fomitopsis pinicola.

Fomitopsis, yleisnimi, tarkoittaa "ulkonäöltään samanlainen kuin Fomes". Erityisnimitys pinicola tulee latinan sanasta "pinícolus" = mäntyjen keskellä elävä.

Synonyymit ja lajikkeet

• Boletus pinicola Sw., Svenska Vet. Akad. käsi., 1852: 88 (1810)

• Antrodia serpens var. mukula (P. Karsten) P. Karsten (1889), Bidrag till kännedom af Finlands natur och folk, 48, p. 324

• Antrodia tuber (P. Karsten) P. Karsten (1898), Kritisk öfversigt af Finlands basidsvampar, 3, p. 17

• Boletus ellipticus Persoon (1797), Commentarius fungorum Bavariae indigenorum icones pictas, p. 108

• Boletus fulvus Schaeffer (1774), Fungorum qui in Bavaria et Palatinatu circa Ratisbonam, 4, p. 89, tab. 262 (nom. illegit.)

• Boletus igniarius Vahl (1787), Flora danica, 16, p. 8, tab. 953 (nom. illegit.)

• Boletus igniarius var. ß ellipticus(Persoon) Persoon (1801), Synopsis methodica fungorum, p. 535

• Boletus marginatus Persoon (1794), teoksessa Römer, Neues magazin für die botanik, 1, s. 1. 108

• Boletus pinicola Swartz (1810), Kongl. vetenskaps akademiens nya handlingar, 31, p. 88 (Basionyme) Sanctionnement : Fries (1821)

• Boletus semiovatus Schaeffer (1774), Fungorum qui in Bavaria et Palatinatu circa Ratisbonam, 4, p. 92, välilehti. 270

• Boletus ungulatus Schaeffer (1774), Fungorum qui in Bavaria et Palatinatu circa Ratisbonam, 4, p. 88, välilehti. 137

• Coriolus helveolus (Rostk).) Quél. (1890)

• Favolus pini-halepensis Patouillard (1889), Tabulae analyticae fungorum, 7, p. 49

• Favolus pinihalepensis Pat. (1897)

• Fomes albus (Lázaro Ibiza) Saccardo & Trotter (1925), Sylloge fungorum omnium hucusque cognitorum, 23, p. 398

• Fomes cinnamomeus Gillet (1877), Les hyménomycètes, ou description de tous les champignons (fungi) qui croissent en France, p. 683

• Fomes cinnamomeus Trog ex Fr. (1849)

• Fomes lychneus Lázaro Ibiza (1916), Revista de la real Academia de ciencias exactas, fiscicas y naturales de Madrid, 14, p. 666

• Fomes marginatus (Persoon) Gillet (1877), Les hyménomycètes, ou description de tous les champignons (fungi) qui croissent en France, p. 683

• Fomes marginatus f. paludosus Murashk. ex Pilát (1936)

• Fomes pini-halepensis Patouillard (1897), Catalogue raisonné des plantes cellulaires de la Tunisie, p. 49

• Fomes pinicola (Sw.) Fr., Summa veg. Scand., Jakso Post. (Tukholma) (1849)

• Fomes pinicola (Swartz) Fries (1849), Summa vegetabilium Scandinaviae, 2, p. 321

• Fomes pinicola var. marginatus (Persoon) Overholts (1953), University of Michigan studies, scientific series, 19, p. 44

• Fomes ponderosus H. Schrenk (1903), Bulletin of the United States Department of agriculture, bureau of plant industry, 36, s. 30 (nom. illegit.)

• Fomes subungulatus Murrill (1908), Bulletin of the Torrey botanical Club, 35(8), p. 410

• Fomes thomsonii (Berkeley) Cooke (1885), Grevillea, 14(69), p. 17

• Fomes ungulatus (Schaeffer) Saccardo (1879), Michelia, 1(5), p. 539

• Fomitopsis marginata (Persoon) P. Karsten (1881), Meddelanden af societas pro fauna et flora fennica, 6, p. 9

• Fomitopsis pinicola (Swartz) P. Karsten (1881), Meddelanden af societas pro fauna et flora fennica, 6, p. 9

• Fomitopsis pinicola f. effusa (Bourdot & Galzin) Domański

• Fomitopsis pinicola f. paludosa (Murashk. ex Pilát) Domański

• Fomitopsis pinicola f. resupinata (Bourdot & Galzin) Bondartsev (1953)

• Fomitopsis subungulata (Murrill) Imazeki (1943), Tokion tiedemuseon tiedote, 6, p. 92

• Friesia rubra Lázaro Ibiza (1916), Revista de la real Academia de ciencias exactas, fiscicas y naturales de Madrid, 14, p. 590

• Ganoderma rubrum (Lázaro Ibiza) Saccardo & Trotter (1925), Sylloge fungorum omnium hucusque cognitorum, 23, p. 402

• Ischnoderma helveolum (Rostkovius) P. Karsten (1879), Meddelanden af societas pro fauna et flora fennica, 5, p. 38

• Mensularia alba Lázaro Ibiza (1916), Revista de la real Academia de ciencias exactas, fiscicas y naturales de Madrid, 14, p. 738

• Mensularia marginata (Persoon) Lázaro Ibiza (1916), Revista de la real Academia de ciencias exactas, fiscicas y naturales de Madrid, 14, p. 738

• Physisporus tuber P. Karsten (1885), Hedwigia, 24(2), p. 72

• Piptoporus helveolus (Rostkovius) P. Karsten (1882), Bidrag till kännedom af Finlands natur och folk, 37, p. 45

• Placodes cinnamomeus (Gillet) Ricken (1918), Vademecum für pilzfreunde, Edn 1, p. 223

• Placodes helveolus (Rostkovius) Quélet (1886), Enchiridion fungorum in Europa media et praesertim in Gallia vigentium, p. 170

• Placodes marginatus (Persoon) Quélet (1886), Enchiridion fungorum in Europa media et praesertim in Gallia vigentium, p. 171

• Placodes marginatus var. pinicola(Swartz) Quélet (1886), Enchiridion fungorum in Europa media et praesertim in Gallia vigentium, p. 171

• Placodes pinicola (Swartz) Patouillard (1887), Les hyménomycètes d'Europe, anatomie générale et classification des champignons supérieurs, p. 139

• Placodes ungulatus (Schaeffer) Ricken (1918), Vademecum für pilzfreunde, Edn 1, p. 225

• Polyporus cinnamomeus Trog (1832), Flora oder botanische zeitung (Regensburg), 15(2), 35, p. 556 (nom. illegit.)

• Polyporus helveolus Rostkovius (1837), teoksessa Sturm, Deutschlands flora, Abt. III, die pilze Deutschlands, 4(16-17), p. 73, välilehti. 35

• Polyporus marginatus (Pers.) Fr., Syst. mycol. (Lundae) 1: 372 (1821)

• Polyporus marginatus (Persoon) Fries (1821), Systema mycologicum, 1, p. 372

• Polyporus marginatus Fr., Epicr. syst. mycol. (Uppsala): 468 (1838)

• Polyporus marginatus var. pinicola(Swartz) Costantin & L.M. Dufour (1891), Nouvelle flore des champignons, Edn 1, p. 147

• Polyporus parvulus (Lázaro Ibiza) Saccardo & Trotter (1925), Sylloge fungorum omnium hucusque cognitorum, 23, p. 369 (nom. illegit.)

• Polyporus pinicola (Swartz) Fries (1821), Systema mycologicum, 1, p. 372

• Polyporus pinicola var. ß resupinatus Persoon (1825), Mycologia europaea, seu complet omnium fungorum in variis europaeae regionibus detectorum enumeratio, 2, p. 84

• Polyporus ponderosus H. Schrenk (1903), United States Department of agriculture technical bulletin, 36, p. 30 (nom. illegit.)

• Polyporus semiovatus (Schaeff.) Britzelm. (1887)

• Polyporus thomsonii Berkeley (1854), kirjassa W.J. Hooker, Journal of botany and Kew Garden miscellany, 6, s. 1. 142

• Polyporus ungulatus (Schaeffer) Saccardo (1879), Michelia, 1(5), p. 539

• Pseudofomes pinicola (Swartz) Lázaro Ibiza (1916), Revista de la real Academia de ciencias exactas, fiscicas y naturales de Madrid, 14, p. 584

• Scindalma cinnamomeum (Gillet) Kuntze (1898), Revisio generum plantarum, 3, p. 518

• Scindalma marginatum (Pers.) Kuntze (1898)

• Scindalma semiovatum (Schaeffer) Kuntze (1898), Revisio generum plantarum, 3, p. 517

• Scindalma thomsonii (Berkeley) Kuntze (1898), Revisio generum plantarum, 3, p. 519

• Scindalma ungulatum (Schaeffer) Kuntze (1898), Revisio generum plantarum, 3, p. 519

• Trametes marginata (Persoon) P. Karsten (1882), Bidrag till kännedom af Finlands natur och folk, 37, p. 46

• Trametes pinicola (Swartz) P. Karsten (1882), Bidrag till kännedom af Finlands natur och folk, 37, s. 1. 46

• Ungularia parvula Lázaro Ibiza (1916), Revista de la real Academia de ciencias exactas, fiscicas y naturales de Madrid, 14, p. 671

• Ungulina marginata (Fr.) Pat., Essai Tax. Hyménomyc.: 103 (1900)

• Ungulina marginata (Pers.) Bourdot & Galzin, Hyménomyc. de France: 601 (1928)

• Ungulina marginata (Pers.) Pat. (1900) f. marginata

• Ungulina marginata (Persoon) Patouillard (1900), Essai taxonomique sur les familles et les genres des Hyménomycètes, p. 103

• Ungulina marginata f. effusa Bourdot & Galzin (1925)

• Ungulina marginata f. paludosa Pilát (1936)

• Ungulina marginata f. przibramensis Pilát (1929)

• Ungulina marginata f. resupinata Bourdot & Galzin (1925)

• Ungulina pinicola (Swartz) Singer (1929), Beihefte zum botanischen centralblatt, zweite abteilung, 46, p. 79

• Ungulina ungulata (Schaeffer) Patouillard (1914), Filippiinien kasvitieteen lehdet, 6(104), p. 2250

Fomitopsis pinicola Video

Lähde:

Kaikki kuvat on ottanut Ultimate Mushroom -tiimi, ja niitä voi käyttää omiin tarkoituksiin Attribution-ShareAlike 4.0 International -lisenssillä.