Pluteus petasatus
Mitä sinun pitäisi tietää
Tämä sieni voi aiheuttaa melkoista hämmennystä. Sen kidukset pysyvät valkoisina melko pitkään (verrattuna sen lähisukulaiseen sieneen), Pluteus cervinus), ja sitä tavataan todennäköisemmin kasvamassa hakkeesta, kaupunkialueiden hautautuneesta puusta (erityisesti jos puut on poistettu vuoden tai kahden sisällä), puumultasta tai sahanpurusta, ja se vaikuttaa pikemminkin maanpäälliseltä kuin kannosta putkahtelevalta.
Kylkiluut muuttuvat kuitenkin lopulta Pluteuksen vaaleanpunaisiksi, ja kun ne muuttuvat, samoista aluksi hämmentävistä tekijöistä tulee hyödyllisiä tunnistamisen kannalta - yhdessä sen tosiasian kanssa, että lakki on yleensä (mutta ei aina) vaaleanpunainen!) valkeasta hyvin vaaleanruskeaan, jonka keskellä on hienoja ruskeita suomuja.
Varman tunnistamisen varmistamiseksi olisi kuitenkin tarkistettava mikroskooppiset piirteet, sillä Pluteus petastuksen cervinuksen kaltaiset kokoelmat (ja petasatuksen kaltaiset kokoelmat Pluteus cervinus) eivät ole harvinaisia.
Pluteus petatus -lajin itiöillä on hieman pienemmät itiöt kuin esim Pluteus cervinus, ja sen cheilocystidiat ovat paljon harvinaisempia. Lisäksi, ja ehkä helpommin arvioitavissa, Pluteus petasatus -sienessä on runsaasti fuusionmuotoisia "välikystidioita", joihin ei ole vielä kehittynyt kypsän pleurocystidion apikaalisia piikkejä.
Muita nimiä: Fawn mushroom.
Sienten tunnistaminen
Korkki
5-13.5 cm leveä, kuperasta kuperaan kuperaan-umpimaisen muotoinen, laajeneva lähes tasaiseksi, kypsyessään kiekko joskus painunut tai kohollaan; marginaali nuorena kaareva, sitten dekursiivinen, lopulta tasainen; pinta kosteana tahmea, muuten kuiva, nuorena kalju, usein kiiltävä, kermanvärinen, jossa on vaaleaa sisäsyntyistä, ruskeaa, kiekkoon keskittynyttä fibrillia, joka joskus muuttuu fibrilloituvaksi tai squamuloosaksi; kuivalla säällä lakki joskus kokonaisuudessaan squamuloosa; konteksti valkoinen, muuttumaton, pehmeä, enintään 1 1.5 cm paksu, ohut lähellä reunaa; retiisin haju ja maku.
Lamellit
Kylkiluut vapaat, tiiviit, leveät, kalpeat, muuttuvat kermanvärisistä vaaleanpunaisiksi, lopulta lohenpunaisiksi; ei reunimmaiset; lamellit jopa nelisarjaiset.
Stipe
Varsi 5-9 cm pitkä, 1-1.5 cm paksut, suorat, kärki ja tyvi usein laajentuneet, lihaisat, kypsyessään kiinteät; pinta pituussuuntaisesti raidallinen kärjessä, valkoinen, muualla sileä tai hieman ryppyinen, iän myötä tyvelle kehittyy joskus ruskehtavia säikeitä; osittainen verho puuttuu.
Itiöt
Itiöiden jälki lohenpunainen.
Elinympäristö
Ryhmittäin, harvemmin yksittäin, mätänevillä hakkeilla, puujätteillä tai tukeilla; hedelmät kasvavat loppukesällä kastelluilla alueilla tai syyssateiden jälkeen.
Mikroskooppiset ominaisuudet
Itiöt 5-8 x 3.5-6 µm; ellipsinmuotoinen; sileä; hyaliininen ja yksipistosmainen KOH:ssa; inamyloidi. Cheilocystidioita hajallaan ja harvinaisia; soikeasta haeropedunculukseen; hyaliinisia KOH:ssa; ohutseinäisiä. Välikystidia usein runsas; fuusionmuotoinen, ilman apikaalisia ulokkeita; paksuseinäinen; hyaliininen KOH:ssa. Pleurocystidia 50-90 x 10-25 µm; lageniforminen, huipultaan levenevä; 2-4 apikaalista koukkua; koukut kokonaisia; paksuseinäisiä; hyaliinisia, KOH:ssa heikosti okrassimaiset seinämät. Pileipellis cutis tai lievästi gelatinoitunut cutis; elementit 4-7 µm leveitä, hyaliinisia tai KOH:ssa ruskehtavia, sileitä, septaattisia, puristumattomia; pääte solut lieriömäisiä, pyöristetyt kärjet.
Lähteet:
Kuva 1 - Tekijä: Jerzy Opioła (CC BY-SA 4.0 Kansainvälinen)
Kuva 2 - Tekijä: Tekijä: Strobilomyces (CC BY-SA 3.0 Porttaamaton)
Kuva 3 - Tekijä: Strobilomyces (CC BY-SA 3.0 Unported)
Kuva 4 - Tekijä: H: LurkinLizard (CC BY-SA 3.0 Porttaamaton)
