Collybia cookei
Mitä sinun pitäisi tietää
Collybia cookei on sienilaji Tricholomataceae-sukuun kuuluva sienilaji ja yksi Collybia-suvun kolmesta lajista. Se voidaan erottaa pienestä, likaisen valkoisesta mykenoidisesta kasvustaan ja kasvustaan, joka on peräisin pienistä kurpitsanvärisistä sklerootioista, jotka on haudattu humukseen, hyvin lahoavaan puuhun tai muiden sienten mustuneisiin jäänteisiin. Jos sklerotioita ei näy, laji on erottamaton seuraavista lajeista Collybia cirrhata. Kaliforniassa esiintyy kahta muuta sklerotiumeja muodostavaa kollybioosia, Collybia tuberosa ja Dendrocollybia racemosa.
Se tunnetaan Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Sienen syömäkelpoisuutta ei ole määritetty.
Muut nimet: Härkäpapu.
Sienten tunnistaminen
Ekologia
Saprobinen; kasvaa rihmamaisesti lahonneiden sienien jäänteissä tai humuksessa (joskus hyvin maatuneessa puussa); esiintyy lehti- tai havupuiden alla; kesällä ja syksyllä; melko laajalti levinnyt Pohjois-Amerikassa.
Cap
2-9 mm; kupera, nuorena hieman sisäänpäin pyöristynyt reuna, joka muuttuu laajalti kuperaksi tai litteäksi, matalalla keskellä olevalla syvennyksellä tai ilman sitä; kuiva tai kostea; enemmän tai vähemmän kalju; valkoisesta vaaleanruskeaan, joskus tummemmalla keskialueella.
Kylkiluut
Varteen kiinnittynyt; lähellä tai melkein kaukana; valkeahko.
Varsi
1-6 cm pitkä; 1-2 mm paksu; enemmän tai vähemmän tasainen; kuiva; valkeahko; muuttuu ontoksi; kiinnittyy sklerotioihin, jotka ovat enemmän tai vähemmän pyöreitä, kellertävistä oranginkeltaisiin ja 4-10 mm:n kokoisia.
Liha
Valkoinen; ohut.
Spore Print
Valkoinen.
Mikroskooppiset ominaisuudet
Itiöt 4.5-6 x 3-3.5 µ; sileä; ellipsoidinen tai sublakrymoidinen; epäamyloidinen. Pleuro- ja cheilokystidia puuttuu. Pileipellis cutis tai ixocutis, joka koostuu sylinterimäisistä osista 3.5-7 µ leveä; hajanaisia, harvinaisia pileokystidioita.
Samankaltaiset lajit
Poikkeaa muista sienistä siten, että se muodostaa ellipsinmuotoisia, tummanpunaruskeita tai lähes mustia sklerotioita, ja kehittyy tyypillisesti vanhoista, mädäntyneistä sienistä.
Dendrocollybia racemosa
Eroaa toisistaan siten, että se muodostaa lyhyiden sivuhaarojen peittämän varren, jonka päällä on suvuttomia itiöitä.
Eroaa C. cookei jauhemaisten ruskeiden suvuttomien itiöiden (klamydosporien) vuoksi, joita tuotetaan korkin pinnalle.
Taksonomia ja etymologia
Laji kuvattiin tieteellisessä kirjallisuudessa ensimmäisen kerran vuonna 1928 nimellä Collybia cirrhata var. cookei italialainen mykologi Giacomo Bresadola. Vuonna 1935 julkaistussa julkaisussa Jean D. Arnold raportoivat useiden Collybia-lajien monokaryoni-isolaateilla (hyfa, jolla on vain yksi haploidi ydin) tehdyistä viljelytutkimuksista niiden parittelutyypin määrittämiseksi. Kaikki yritykset tuottaa hybridejä C. cirrhata var. cookei ja C. cirrata tai näiden kahden lajin väliset mykeröfuusiot eivät ole onnistuneet. Sukupuolinen yhteensopimattomuus osoitti, että nämä kaksi taksonia olivat erillisiä lajeja, ja hän nosti taksonin lajikkeesta erityisasemaan ja antoi sille nimen Collybia cookei.
Joanne Lennoxin julkaisussa vuodelta 1979 lajia on kutsuttu myös nimellä Microcollybia cookei, mutta Microcollybia-suku on sittemmin yhdistetty Collybia-sukuun. Marcel Bon ja Régis Courtecuisse pitivät lajia lajikkeena Collybia tuberosa vuonna 1988 ilmestyneessä julkaisussaan. Vuonna 2001 tehty ribosomaalisen DNA:n sekvensseihin perustuva molekyylianalyysi vahvisti, että C. cookei on fylogeneettisesti sukua C. tuberosa ja C. cirrhata, ja että nämä kolme lajia muodostavat monofyleettisen ryhmän, joka käsittää Collybia cirrhata -suvun.
Spesifinen epiteetti cookei on brittiläisen mykologin Mordecai Cubitt Cooken kunniaksi.
Synonyymit
Collybia cirrhata var. cookei Bres. (1928)
Microcollybia cookei (Bres.) Lennox (1979)
Collybia tuberosa var. cookei (Bres.) Bon & Courtec. (1987)
Lähteet:
Kuva 1 - Tekijä: J: alan_rockefeller (Attribution-ShareAlike 4.0 International)
Kuva 2 - Tekijä: wearethechampignons (Public Domain)
