Typhula juncea
Mitä sinun pitäisi tietää
Macrotyphula juncea on erittäin hoikka kerhosieni, jota tavataan hajottamassa metsän kariketta eri puolilla Pohjois-Amerikkaa. Se saavuttaa noin 8 senttimetrin korkeuden, mutta on yleensä vain noin 1 millimetrin paksuinen. Muita tuntomerkkejä ovat varren tyvessä olevat runsaat, kasvualustaan ulottuvat rihmastot ja valkeasta vaalean kellertävään vaihteleva pinta. Tämä pienikokoinen korallisieni tuottaa hedelmiä vain tummissa, kosteissa paikoissa, suosikkielinympäristönsä, punapuun (Sequoia sempervirens) varjossa olevan duffin.
Muut nimet: Hoikka keräsieni.
Sienien tunnistaminen
Sporokarppi
Hedelmärunko on hoikka, pystykasvuinen, 3-8 cm pitkä säie, 0.5-1.5 mm paksu, notkea, kypsyessään täyteläinen, suorasta kaarevaan, kärki tylppä; ylempi puolisko tai kaksi kolmasosaa, hedelmällinen, ei erotu hyvin steriilistä tyvestä; hedelmällisen alueen pinta enemmän tai vähemmän kalju, kermanvärisestä vaalean okranruskeaan, steriili osa hiukan tummempi, harvahko, tyvi yleensä turvonnut ja selvästi karvainen; konteksti ohutta, väriltään samanlaista kuin pinta; miedon haju ja maku.
Itiöt
Itiöt 6.0-8.0 x 3.5-5.5 µm, kasvokkain katsottuna laajalti ellipsinmuotoiset, sivukuvassa kyyneleenmuotoiset, sileät, hiluslisäke näkyvä; itiöpainatus valkoinen.
Elinympäristö
Ryhmittäin havupuiden ja lehtipuiden kuona-aineissa, yleinen punapuun (Sequoia sempervirens) kaatuneissa oksissa, myös ruskotammen ja elävän tammen (Lithocarpus densiflora ja Quercus agrifolia) lehdissä; hedelmät kasvavat myöhään syksyllä ja keskitalvella.
Samankaltaiset lajit
Typhula-lajit ovat samankaltaisia, mutta ne kehittyvät jyvän kaltaisesta sklerotiumista. Ascomycete, Xylaria hypoxylon, muistuttaa, mutta kasvaa lahopuulla, ei duffilla, ja on erivärinen, tyvi mustahko, ohut kärki jauhemaisen valkoinen suvuttomista itiöistä.
Typhula pharcorrhizalla on paljon suurempia itiöitä, ja sen hedelmäkappaleet syntyvät kuolleiden lehtien pinnalla olevista kiekkomaisista sklerotioista.
Taksonomia ja etymologia
Jotkin kerhomaiset ja korallinkaltaiset sienet ovat ascomycetoja, mutta Typhulan ja sukulaissuvun sienet kuuluvat Basidiomycota-sukuun.
Slender Clubin tieteellisen kuvauksen tekivät ensimmäisen kerran vuonna 1805 saksalainen mykologi Johannes Baptista von Albertini (1769-1831) ja saksalais-amerikkalainen Lewis David de Schweinitz (1780-1834), jotka antoivat sille tieteellisen nimen Clavaria triuncialis var. juncea.
Nykyisin hyväksytty tieteellinen nimi Typhula juncea on peräisin suomalaisen mykologin Petter Adolf Karstenin julkaisusta vuodelta 1882.
Typhula juncean synonyymejä ovat muun muassa Typhula ramentacea Fr., Clavaria juncea (Alb. & Schwein.) Fr., Clavaria hortulana Velen., Clavaria pilipes, Clavariadelphus junceus (Alb), Clavaria pilipes, Clavariadelphus junceus (Alb. & Schwein.) Corner, Typhula oleae Maire ja Macrotyphula juncea (Alb. & Schwein.) Berthier.
Yleisnimi Typhula on latinankielinen ja tarkoittaa lievästi savuavaa. Erikoisnimitys juncea tarkoittaa rönsyilevää.
Lähteet:
Kuva 1 - Author: kueda (Public Domain)
Kuva 2 - Tekijä: alex_wentworth (CC BY 4.0)
Kuva 3 - Tekijä: M: chloe_and_trevor (CC BY 4.0)
