Chlorociboria aeruginascens
Mitä sinun pitäisi tietää
Chlorociboria aeruginascens on kaunis sinivihreä kuppisieni. Tämä sieni on yleinen näky, mutta hedelmäkappaleita näkee vain harvoin. Tätä pääasiassa talvella hedelmää tuottavaa sientä kutsutaan joskus nimellä Green Cup -sieni.
Chlorociboria-sienten saastuttamaa puuta on pitkään käytetty esimerkiksi koristeellisissa puutöissä, kuten Tunbridgeware-tavaroissa. Italiassa käytäntö juontaa juurensa ainakin 1300-luvulta, jolloin sitä käytettiin intarsia- eli intarsiakäsittelyssä, joka muistuttaa intarsiatöitä.
Pohjois-Amerikassa meillä on kaksi Chlorociboria-lajia: Chlorociboria aeruginascens, joka esitellään tässä, ja Chlorociboria aeruginosa, joka on paljain silmin käytännöllisesti katsoen identtinen, mutta jonka ulkopinnalla on pidemmät itiöt ja suuremmat, karhennetut päätesolut.
Värimuutos johtuu kemistien naftakinoniksi luokitteleman ksylindeinin tuottamasta pigmentistä. Tätä pigmenttiä esiintyy puun soluissa useissa eri värimuodoissa; kelta-oranssin muodon ja sinivihreän muodon yhdistelmä johtaa kolonisoituneen puun häikäisevään sinivihreään väritykseen. Ksylindein voi estää kasvien itämistä, ja sitä on testattu levämyrkkynä. Se saattaa tehdä puusta vähemmän houkuttelevaa termiiteille, ja sen syöpää ehkäiseviä ominaisuuksia on tutkittu.
Muut nimet: Vihreä Elfcup, Vihreä puukuppi.
Sienten tunnistaminen
Ekologia
Saprobia hyvin lahonneissa, kuorettomissa tukeissa ja keppeissä, mukaan lukien sekä lehti- että havupuiden tukit; esiintyy vihreänä värjäytyneenä puuna ympäri vuoden, mutta hedelmäkappaleet ilmestyvät tyypillisesti kesällä ja syksyllä; laajalti levinnyt Pohjois-Amerikassa.
Hedelmärunko
aluksi kupin muotoinen, muuttuu litteäksi tai levyn muotoiseksi; 2-5 mm leveä; pieni varsi (1-2 mm pitkä), joka voi olla keskellä tai hieman epäkeskinen; yläpinta kalju, sinivihreä; alapinta samanlainen.
Mikroskooppiset ominaisuudet
itiöt 6-8 x 1-2 µ; subfusiformiset tai lähes lieriön muotoiset; sileät; biguttulaariset, joissa on pieni öljypisara molempien päiden lähellä. Parafyysit sapelimaisia; 70-80 x 1 µ; kärjet alaoksan muotoisia; hyaliinisia. Päätepinnan solut lieriömäisiä; usein kiertyneitä tai vääntyneitä; 1-1 kpl.5 µ leveä; sileä.
Taksonomia ja etymologia
Suomalainen mykologi William Nylander (1822-1899) kuvasi tämän ascomycetous-lajin vuonna 1869 ja antoi sille tieteellisen nimen Peziza aeruginascens. Amerikkalaiset mykologit C S Ramamurthi, R P Korf ja L R Batra siirsivät sen vuonna 1957 Chlorociboria-sukuun.
Chlorociboria aeruginascensin synonyymejä ovat muun muassa Helvella aeruginosa Oeder ex With., Chlorosplenium aeruginosum (Oeder ex With.) De Not., Peziza aeruginascens Nyl (Peziza aeruginascens Nyl)., ja Chlorosplenium aeruginascens (Nyl).) P. Karsti.
Aeruginascens on latinankielinen nimitys, joka tarkoittaa "sinivihreäksi muuttumista", mikä tapahtuu tämän sienen saastuttamalle puulle.
Lähteet:
Kuva 1 - Author: Holger Krisp (CC BY 3.0 Unported)
Kuva 2 - Tekijä: Tekijä: L: Dan Molter (shroomydan) (CC BY-SA 3.0 Unported)
Kuva 3 - Tekijä: M: Jymm (Public Domain)
Kuva 4 - Author: Lukas Lontoosta, Englannista (CC BY-SA 2.0 Yleinen)
