Phellinus populicola

Mitä sinun pitäisi tietää

Phellinus populicola on haapojen päällä elävä syötäväksi kelpaamaton monitahoinen sieni, joka viihtyy vanhoissa kuusimetsissä. Hedelmällä on suuri ja kiilamainen monivuotinen hedelmärunko. Sen yläpinta on vyöhykkeinen ja harmaa tai ruskehtava. Vanhempana pinta halkeilee ja peittyy sammaleeseen. Alemman pinnan huokoskerros on ruskehtava.

Tämä sieni on puun hajottaja, joka käyttää puun ruskeaa ligniiniä jättäen jälkeensä valkoista selluloosaa. Laji on harvinainen.

Ochroporus populicola on synonyymi.

Sienten tunnistaminen

1. Fruitbody

   Yläpinta mustahko, johon kehittyy lopulta halkeamaverkosto; pehmeämpi ulkoreuna pysyy valkeana jopa hyvin vanhoissa hedelmäkappaleissa; tavallisesti 5-15 cm halkaisijaltaan, keskittyneesti harjanteinen vuotuisissa kerroksissa; 5-10 cm alustasta ulkoneva. Näiden sulkujen sisällä oleva liha on hyvin kovaa. Skandinaviassa tavataan toisinaan hyvin vanhoja, halkaisijaltaan 25-30 cm ja paksuudeltaan 15-20 cm yksilöitä.

2. Putket ja huokoset

   Putket ovat ruskeita, ja niitä on 4-6 kpl/mm; ne päättyvät pyöreisiin tai hieman ellipsinmuotoisiin harmaanruskeisiin tai kanelinruskeisiin huokosiin, jotka ovat tyypillisesti 0 %.halkaisijaltaan 12 mm.

3. Basidia

   Clavate, nelipiikkinen.

4. Itiöt

   Subspallomainen, sileä, 5-6 x 4-5μm; hyaliininen; inamyloidinen.

5. Spore Print

   Valkoinen.

6. Haju ja maku

   Ei merkittävä.

7. Luontotyyppi

   Jatkuu yleensä saprobeena useita vuosia puun kuoleman jälkeen.

8. Kausi

   Kesästä syksyyn.

Samankaltaiset lajit

1. Phellinus tremulae

   Kasvaa myös haapalla, muodostaa pienempiä, appressed-hoof-muotoisia hedelmäkappaleita, joissa on viistetty korkki.

2. Phellinus igniarius

   On ulkonäöltään erittäin samankaltainen ja kasvaa monien lehtipuiden puulla, mutta ei haapojen puulla.

Taksonomia ja etymologia

Tämän sitkeän konsolisienen kuvasi tieteellisesti ensimmäisen kerran vuonna 1975 suomalainen mykologi Tuomo Niemelä, joka antoi sille binomisen tieteellisen nimen Phellinus populicola.

Ranskalainen mykologi Lucien Quélet määritteli Phellinus-suvun vuonna 1886; yleisnimi tulee sanoista phell-, joka tarkoittaa korkkia, ja pääte -inus tarkoittaa superlatiivia. Tästä seuraa, että Phellinus-suvun sienet ovat kaikkein korkkimaisimpia (kovimpia) kaikista sienistä. Spesifinen nimitys populicola viittaa siihen, että tämä puuta lahottava sieni syö poppelipuiden puuta.

Lähteet: Sources:

Kuva 1 - Author: caspar s (CC BY 2.0 Geneerinen)

Kuva 2 - Tekijä: M: Hans Lindqvist (CC BY-SA 4.0 Kansainvälinen)

Kuva 3 - Tekijä: caspar s (CC BY 2.0 Geneerinen)

Kuva 4 - Tekijä: Ahto Täpsi (CC BY-SA 4.0 International)

Kuva 5 - Tekijä: T: Ahto Täpsi (CC BY-SA 4.0 Kansainvälinen)