Hemimycena lactea
Mitä sinun pitäisi tietää
Hemimycena lactea on valkoinen tai kermanvärinen sieni, jonka läpimitta on alle 5 cm ja joka on kartiomainen tai kellomainen, ja jonka reunoista tulee aaltoilevia ja epäsäännöllisiä, kun se on laajentunut, ja joka on vuorattu kosteana.
Tämän syötäväksi kelpaamattoman sienen kuvasi ensimmäisen kerran Christiaan Hendrik Persoon, ja Rolf Singer antoi sille yksinkertaistetun aasialaisen nimen vuonna 1938. Hemimycena lactea kuuluu Hemimycena-sukuun ja Mycenaceae-sukuun.
Syötävä, mutta ei arvokas - vältä.
Muut nimet: Maitomainen Bonnet.
Sienten tunnistaminen
Cap
0.5-2 cm:n levyinen, kartiomainen tai kellomainen, reunus aaltoileva ja epäsäännöllinen, kun se on laajentunut, ja kosteana vuorattu, liidunvalkoinen tai vaalean kermanvärinen keskusta.
Varsi
10-50 x 2-3 mm, valkoinen, tyvessä valkoisia kuituja.
Liha
Ohuet, valkoiset. Haju ei ole.
Kylkiluut
Adnate, valkoiset.
Cheilocystidia
Pieni, ohutseinäinen, kärki usein subcapitaattinen.
Itiöt
Pitkänomainen-ellipsoidinen, eiamyloidinen, 9-11 x 3-4um.
-
Spore Print
Valkoinen.
Kasvupaikka
Suurina ryhminä havupuiden neulasten ja muiden roskien seassa. Kausi kesästä syksyyn. Harvinainen. Löytyy Euroopasta.
Samankaltaiset lajit
Hemimycena pseudolactea
Samanlainen ekologia, runsaasti pleurocystidioita, itiöt huomattavasti pienempiä (6-8 x 2.5-3.5 μm).
Hemimycena cucullata
Pikemminkin lehtipuiden alla, yleensä korkeammat ja tiiviit terät.
Synonyymit
Hemimycena lactella (P.D. Orton) Watling 1998
Hemimycena lactea f. lactella (P.D. Orton) Courtec. 1986
Helotium delicatellum (Peck) Redhead 1982
Trogia lactea (Pers.) Corner 1966
Hemimycena delicatella (Peck) Singer 1962 Singer 1962
Mycena lactella P.D. Orton 1960
Marasmiellus lacteus (Pers.) S. Ito 1959
Mycena delicatella (Peck) A.H. Sm. 1947
Gymnopus delicatellus (Peck) Murrill 1916
Agaricus delicatellus Peck 1878
Mycena lactea (Pers.) P. Kumm. 1871
Agaricus lacteus Pers. 1801
Mycena pithya
Lähteet:
Kuva 1 – Tekijä: Alex (CC BY 4.0)
Kuva 2 – Tekijä: Antoine MARNAT (CC BY 4.0)
Kuva 3 – Tekijä: Sarah Culliton (CC BY 4.0)