Hygrocybe chlorophana

Mitä sinun pitäisi tietää

Hygrocybe chlorophana on sienilaji Hygrophoraceae-suvussa. Korkki on oranssin värinen ja kartiomainen, litistyessään se muuttuu paljon vaaleammaksi ja keltaiseksi. Se tuntuu rasvaiselta, mutta voi tuntua limaiselta märällä säällä. Kylkiluut ovat kiinni toisissaan, vaaleankeltaisia tai luonnonvalkoisia, laajalti toisistaan erillään olevia ja melko paksuja. Pääripsien välissä kulkevat poikittaiset "kidukset" ovat usein näkyvissä. Varsi yleensä suora ja tahmean tai limaisen tuntuinen. Elinympäristö pelloilla, niityillä, nummilla, avoimilla metsäalueilla, niityillä, nurmikoilla ja teiden varsilla, ne suosivat maata, jota ei ole lannoitettu, käsitelty kemikaaleilla tai kynnetty.

Lajin levinneisyysalue on laaja pohjoisella lauhkealla alueella, ja sitä esiintyy Euroopan ruohikoissa ja Pohjois-Amerikan ja Pohjois-Aasian metsissä; sitä on raportoitu myös Etelä-Australian vuoristoalueilta.

Euroopassa H. chlorophana on tyypillistä vahakorkoisilla niityillä, jotka ovat muuttuvien maatalouskäytäntöjen vuoksi taantuva elinympäristö. Vaikka kultainen vahakukka pidetään yhtenä suvun tavallisimmista lajeista, se on kuitenkin useiden Euroopan maiden, kuten Saksan (Baijeri), Puolan ja Sveitsin, virallisilla tai väliaikaisilla kansallisilla uhanalaisten sienten punaisilla listoilla. Vuonna 1997 laji esiteltiin Färsaarten postimerkissä.

Muut nimet: Kultainen vahamyssy.

Sienten tunnistaminen

1. Korkki

   Hygrocybe chlorophanan aluksi kupolimainen lakki on keltainen, ja siinä on joskus oranssia tai hyvin harvoin punaista sävyä, joka on huomattavimmin havaittavissa keskellä. Korkki on märällä säällä hyvin limainen; se muuttuu iän myötä leveästi umbonaaliseksi tai jopa litteäksi ja kasvaa halkaisijaltaan 2-4 cm:n kokoiseksi. Ohut lakin hedelmäliha on keltainen.

2. Kylkiluut

   Keltainen, muuttuu vaaleamman sitruunankeltaiseksi hedelmän vanhetessa, kidukset ovat kiinni, leveät ja melko kaukana toisistaan.

3. Varsi

   Lakin värinen, hoikka varsi (halkaisija tyypillisesti 2-3 mm) on viskoosi eikä siinä ole rengasta; sen liha on kellertävää ja kiinteää.

4. Itiöt

   Ellipsinmuotoinen, sileä, joissain supistuksia tai toinen puoli kovera (lähes munuaisen muotoinen), 7-8 kpl.5 x 4-5μm; inamyloidinen. Q-arvo (pituuden ja leveyden suhde) vaihtelee huomattavasti, mutta on tyypillisesti 1.5-1.9.

5. Itiöiden jälki

   Valkoinen.

6. Haju ja maku

   Ei erottuva.

Samankaltaiset lajit

1. Hygrocybe ceracea

   Samankaltainen, mutta huomattavasti kuivempi ja yleensä pienempi, ja sillä on kiinni olevat tai jopa hyvin lievästi irtoavat kidukset; sen varsi muuttuu iän myötä onttoiksi.

2. Hygrocybe glutinipes

   Muodoltaan ja väriltään samankaltainen, mutta tyypillisesti pienempi, ja kuten nimitys viittaa, sillä on liimapintainen lakki ja varsi.

3. Hygrocybe flavescens

   Ulkonäöltään hyvin samankaltainen, mutta sillä on kuulemma kuivempi varsi. Boertmann (2010) on esittänyt, että se ei ehkä eroa H. chlorophana.

Taksonomia ja etymologia

Tämän ihastuttavan vahakärsämön kuvasi ensimmäisen kerran vuonna 1821 Elias Magnus Fries, joka antoi sille nimen Agaricus chlorophanus.

Vuonna 1877 saksalainen mykologi Friedrich Otto Wünsche (1839-1905) siirsi tämän lajin nykyiseen sukuunsa nimellä.

Hygrocybe chlorophanan muita synonyymejä ovat Hygrocybe euroflavescens Kühner, Bull., Hygrophorus euroflavescens (Kühner) Dennis, Hygrophorus chlorophanus (Fr.) Fr., ja Hygrocybe flavescens.

Hygrocybe-suku on saanut nimensä siksi, että tämän ryhmän sienet ovat aina hyvin kosteita... Hygrocybe tarkoittaa 'vesipäätä'.

Erikoisnimi chlorophana on hieman väärä nimitys, sillä se tarkoittaa vaaleanvihreää, kun taas tämä kyseinen vahakukka on pääasiassa keltainen, oranssi tai jossakin näiden kahden välissä.

Lähteet:

Kuva 1 - Tekijä: Dan Molter (shroomydan) (CC BY-SA 3.0 Unported)

Kuva 2 - Author: gailhampshire (CC BY 2.0 Geneerinen)

Kuva 3 - Tekijä: J: Jymm (Public Domain)

Kuva 4 - Author: Holger Krisp (CC BY 3.0 Unported)

Kuva 5 - Author: Dr. Hans-Günter Wagner (CC BY-SA 2.0 Geneerinen)