Craterellus lutescens

Mitä sinun pitäisi tietää

Craterellus lutescens esiintyy yleensä kosteikoissa ja erottuu kirkkaiden väriensa ansiosta. Toisin kuin C. tubaeformis, jolla on harmaa hymenium (lakin alapinta), C. lutescens: lutescensillä on oranssi tai valkoinen hymenium. C. lutescens on epäsäännöllisen lohkoinen ja sen väri vaihtelee ruskeasta bistriseen. Sekä hymenium että varsi C. lutescens ovat väriltään eloisampia kuin C. tubaeformis. Hymenium voi olla lähes sileä tai lievästi suonikas ja näyttää vaaleanpunaiselta, kun taas varsi on kelta-oranssi.

C. lutescens ei ole ainoastaan syötävä, vaan sitä käytetään myös keltaisten väriaineiden valmistukseen. Sitä kutsutaan joskus "keltakukkaiseksi", ja sitä tavataan yleisesti kosteissa havupuumetsissä ja kosteilla alueilla, usein sammaleessa kasvavana. Se kuuluu Hydnaceae-sukuun Cantharellales-heimon sisällä.

C. lutescens tunnetaan herkullisesta maustaan ja aromistaan. Sitä voidaan käyttää erilaisissa ruokalajeissa, kuten munakkaissa, kastikkeissa, keitoissa, pannukakuissa ja kalavalmisteissa. Sitä voidaan käyttää jopa jauheena mausteena. Sen kullankeltainen väri ja metsän maku tekevät siitä halutun raaka-aineen. Sieni on makean ja miellyttävän makuinen kuin aprikoosi. Sitä voidaan myös liottaa kuivassa tai makeassa muskottiviinissä sen maun parantamiseksi. Lisäksi C. lutescens vaikuttaa estävästi veren hyytymistä estävään entsyymiin, trombiiniin.

Muita nimiä: Keltajalka, kultainen kanttarelli, saksalainen (Starkriechender Trompetenpfifferling), japanilainen (トキイロラッパタケ).

Sienten tunnistaminen

Lyhyesti sanottuna: Craterellus lutescens voidaan tunnistaa sen erityispiirteistä. Sen korkki vaihtelee välillä 0.79-2.36 tuumaa leveä, matalan tai syvän maljakon muotoinen, ja se voi olla väriltään ruskehtava. Lakin alapinta on pastellin oranssinkeltainen, ja se voi olla hieman ryppyinen. Varsi on ontto, kirkkaan oranssi ja liukas, tyvi on valkoinen. Malto ei muuta väriä, ja sen maku on makea, aprikoosin kaltainen. Itiöiden jälki on kermankeltainen. Näitä sieniä tavataan yleensä märillä havupuuvaltaisilla soilla, havupuiden läheisyydessä, usein kasvamassa tiiviisti sammaleella tai lahonneilla sammaloituneilla tukeilla kesällä ja syksyllä. Niitä tavataan Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Karibialla, Keski-Amerikassa ja Länsi-Aasiassa. Mikroskoopilla tutkittaessa itiöt ovat sileitä ja läpinäkyviä, ja sienessä on erityisiä soluliitoksia, joita kutsutaan puristusliitoksiksi.

1. Korkki

   Korkki on 0.79-2.36 tuumaa (2-6 cm) leveä ja matala tai syvä maljakon muotoinen. Se voi olla sileä tai siinä voi olla synnynnäisiä ruskeita säikeitä. Väri vaihtelee ruskeasta oranssinruskeaan tai ruskehtavan oranssiin, joka haalistuu ruskehtavaksi.

2. Pinnan alapuolella

   Korkin alapinta kulkee varren suuntaisesti, ja se voi olla sileä tai hieman ryppyinen. Väri on pastellin oranssinkeltainen.

3. Varsi

   Varsi on 0.79-2.36 tuumaa (2-6 cm) pitkä ja 4-11 mm paksu, joko yhtä leveä tai hieman kapeneva tyven suuntaan. Se on ontto, kirkkaan oranssi, ja sen rakenne on voiteleva. Varren tyvessä oleva tyvisolu on valkoinen.

4. Liha

   Lihan väri on valkeahko lakin sisällä ja oranssinvärinen varren kuoressa. Se ei ole kovin merkittävä eikä sen väri muutu.

5. Haju ja maku

   Ei ominaista hajua. Maku on makea ja miellyttävä, aprikoosia muistuttava.

6. Itiöiden jälki

   Kermanvärinen kellertävä.

7. Elinympäristö

   Tämä sieni on eräänlainen mykorritsasieni, jota tavataan yleisesti kosteilla havupuuvaltaisilla soilla, erityisesti havupuiden yhteydessä. Sieni kasvaa tiiviisti yhdessä, usein sammalessa tai lahonneiden sammaloituneiden tukkien päällä kesä- ja syyskaudella. Se on alun perin kuvattu Euroopassa, mutta sitä esiintyy myös eri puolilla Pohjois-Amerikkaa, kuten Koillismaalla, Keskilännessä, Appalakeilla ja Meksikossa, sekä Karibialla, Keski-Amerikassa ja Länsi-Aasiassa.

8. Mikroskooppiset ominaisuudet

   itiöt ovat kooltaan 10-13 x 7-8 µm, ja niiden muoto vaihtelee subellipsoidisesta laajasti amygdaliformiseen. Ne ovat sileitä ja näyttävät hyaliinisilta (läpinäkyviltä) KOH:ssa, ja niissä on usein yksi suuri öljypisara. Basidioissa, jotka vastaavat itiötuotannosta, on neljä sterigmiaa ja ne ovat kooltaan 50-60 x 7-9 µm. Hymenial cystidioita ei esiinny. Sienen yläpinta muodostaa löyhän trikodermin, joka koostuu 5-10 µm:n levyisistä sylinterimäisistä elementeistä. Näissä soluissa on väliseinät ja seinämät, jotka ovat 0 %.5 µm paksu. KOH:ssa ne näyttävät hyaliinisilta tai ruskehtavilta, ja niiden päätesoluissa on pyöristetyt kärjet. Tässä sienessä on solunjakautumisen kannalta tärkeitä puristinyhteyksiä.

Samankaltaiset lajit

1. Cantharellus tubaeformis

   Rei'itetyt ruskeat lakit, mutta niiden varren värisävyt eivät ole yhtä elinvoimaisia ja niiden alapinnalla on kiduksia jäljitteleviä kiduksia.

2. Craterellus ignicolor

   Samanlainen kasvu ja varren väritys, mutta niillä on elävä oranssinkeltainen lakki, jota koristavat kidien jäljitelmät tai selvät syvät rypyt.

3. Craterellus odoratus

   Muodoltaan hyvin maljakkomainen, vaasimainen, mutta ilman selvästi erottuvaa varren muotoa, ja värisävy on oranssinkeltainen.

4. Cantharellus lateritius

   Suhteellisen sileä alapinta, mutta jykevä ja tukeva ruumiinrakenne, täysin keltainen ihonväri (tavallisesti esiintyy kuivissa tammimetsissä).

Synonyymit ja lajikkeet

• Helvella tubaeformis Schaeffer (1774), Fungorum qui in Bavaria et Palatinatu circa Ratisbonam, 4, p. 104, välilehti. 157 ("Elvela") (nom. illegit.)

• Agaricus aurora Batsch (1783), Elenchus fungorum, p. 93

• Helvella cantharelloides Bulliard (1790), Herbier de la France, 10, tab. 473, kuva. 3

• Agaricus cantharelloides (Bulliard) Sowerby (1796), Coloured figures of English fungi or mushrooms, tab. 47

• Merulius villosus Persoon (1798), Icones et descriptiones fungorum minus cognitorum, 1, s. 1. 17, välilehti. 6, kuva. 1

• Merulius tubiformis (Schaeffer) Persoon (1800), Commentarius fungorum Bavariae indigenorum icones pictas, p. 62

• Merulius lutescens Persoon (1801), Synopsis methodica fungorum, p. 489 (Basionyme) Sanctionnement : Fries (1821)

• Merulius cantharelloides (Bulliard) Schumacher (1803), Enumeratio plantarum in partibus Saellandiae septentrionalis et orientalis, 2, p. 368 (nom. illegit.)

• Cantharellus villosus (Persoon) Ditmar (1814), teoksessa Sturm, Deutschlands flora, Abt. III, die pilze Deutschlands, 1, p. 61, välilehti. 30

• Cantharellus lutescens (Persoon) Fries (1821), Systema mycologicum, 1, p. 320

• Merulius xanthopus Persoon (1825), Mycologia europaea, seu complet omnium fungorum in variis europaeae regionibus detectorum enumeratio, 2, p. 19, välilehti. 13, kuva. 1

• Merulius tubiformis var. ß lutescens (Persoon) Persoon (1825), Mycologia europaea, seu complet omnium fungorum in variis europaeae regionibus detectorum enumeratio, 2,

• Merulius undulatus subsp.* cervinus Persoon (1825), Mycologia europaea, seu complet omnium fungorum in variis europaeae regionibus detectorum enumeratio, 2, p. 20

• Merulius auroreus Persoon (1825), Mycologia europaea, seu complet omnium fungorum in variis europaeae regionibus detectorum enumeratio, 2, p. 19

• Cantharellus xanthopus (Persoon) Duby (1830), Botanicon gallicum seu synopsis plantarum in flora Gallica, Edn 2, 2, p. 799

• Trombetta lutescens (Persoon) Kuntze (1891), Revisio generum plantarum, 2, p. 873

• Craterellus cantharelloides var. villosus (Persoon) Quélet (1896) [1895], Compte rendu de l'Association française pour l'avancement des sciences, 24(2), p. 619

• Merulius luteolus Kuntze (1898), Revisio generum plantarum, 3, p. 494

• Cantharellus lutescens f. vitellinus P. Bouchet (1961), Bulletin de la Fédération française Société de sciences naturelles de Versailles, série 2, 24, p. 45 (nom. invalidi.)

• Cantharellus aurora (Batsch) Kuyper (1990), Rivista di micologia, 33(3), p. 249

Sienten tunnistaminen

Lähde:

Kaikki kuvat on ottanut Ultimate Mushroom -tiimi, ja niitä voi käyttää omiin tarkoituksiin Attribution-ShareAlike 4.0 International -lisenssillä.