Meripilus giganteus

Mitä sinun pitäisi tietää

Meripilus giganteus on suuri sieni, joka kasvaa puiden kannoilla ja tiettyjen lehtipuiden, erityisesti pyökkien, tyvellä. Sen lakin leveys voi olla jopa puoli metriä.

Tätä sientä esiintyy suurimmassa osassa Manner-Eurooppaa. Pohjois-Amerikassa tavataan samankaltaista sieniä nimeltä Meripilus sumstinei.

Tämän lajin tunnistaminen voi olla hankalaa, koska sen väri ja reunan paksuus vaihtelevat kasvaessaan. Nuorena reunat ovat tylpät ja pyöristetyt, mutta ne ohenevat ja terävöityvät sienen kypsyessä. Kun sieni kasvaa hautautuneilla puun juurilla, se voi saada kauniin, symmetrisen ruusukkeen muodon. Jos kosketat tämän sienen alapintaa, se muuttuu nopeasti tummanruskeaksi tai mustaksi. Tämän värjäytymisreaktion vuoksi jotkut kutsuvat sitä mustaa värjääväksi polyyppisieneksi.

Aikaisemmin ihmiset luulivat, että tämä suuri sieni ei ole syötävä, koska sen liha on sitkeää ja hieman hapanta. Uudempien lähteiden mukaan sitä voidaan kuitenkin syödä. Nuoremmat yksilöt saattavat maistua paremmalta, ja Japanissa sitä on mainittu syötävän. Se on tärkeää kypsennettävä ennen syömistä, mutta pienelle osalle ihmisistä se saattaa silti aiheuttaa vatsavaivoja.

Muut nimet: Giant Polypore, Black-Staining Polypore, Japani (トンビマイタケ), Saksa (Riesenporling).

Sienten tunnistaminen

1. Hedelmäkappaleet

   Hedelmäkappaleiden halkaisija vaihtelee 15:stä 15:een.47-30.94 tuumaa (50-100 cm). Ne ovat pyöreitä ja pensasmaisesti haaroittuneita, ja niissä on mukulamainen tyvi, josta lähtee usein lukuisia jalkaisia haaroja, jotka päättyvät litteisiin latvoihin.

2. Caps

   Korkkien halkaisija voi olla jopa 30 cm. Ne ovat pyöreitä ja kimpaleen kaltaisia, ja niiden rakenne on ohut, lihaksikas ja nahkamainen. Lakkien pinta on huopamainen tai hienosti hilseilevä, kastanjanruskeasta ruskeanruskeaan. Reunat ovat aaltoilevat ja usein rosoiset.

3. Alapinta

   Hymenofora eli alapinta on putkimainen. Aluksi valkoinen, muuttuu myöhemmin likaisen harmaaksi ja voi muuttua harmaaksi tai mustaksi kosketuksessa ollessaan. Putket, joiden pituus on 4-6 mm, laskeutuvat varren suuntaisesti. Huokoset ovat pieniä, halkaisijaltaan 0 %.25-0.5 mm. Ne ovat pyöreitä ja aluksi valkoisia, mutta myöhemmin niissä on viiltävä, likaisen harmaa reuna. Tiheys on 3-4 huokosta 1 mm:ä kohti.

4. Liha

   Liha on aluksi nahkamaista tai kovalihamaista. Myöhemmin se muuttuu nahkaiseksi ja on joko valkoinen tai vaaleanpunainen. Leikattaessa se muuttuu mustaksi ja maistuu happamalta. Kuivattuna se tuoksuu sienelle.

5. Itiöt

   Itiöiden koko 5-6.5 * 4.5-5.5 μm, ja ne ovat leveän soikeita tai lähes pyöreitä. Joskus ne ovat toiselta puolelta litteitä ja niissä voi olla yksi pisara. Itiöt ovat värittömiä.

6. Spore Print

   Valkoinen.

7. Elinympäristö

   Tämä laji viihtyy tyypillisesti lehti-, havu- ja sekametsissä, pääasiassa tammien, mäntyjen ja kuusien seassa. Sitä tavataan yleisesti runkojen ja kantojen tyvestä, mutta se on harvinainen esiintymä. Tunnetaan aiheuttavan valkoista lahoa puuhun, ja sitä voidaan havaita kesäkuun lopusta syyskuun loppuun.

Samankaltaiset lajit

1. Grifola frondosa

   Vaikka se on yleisesti ottaen samankaltainen, se voidaan erottaa toisistaan hieman harmaamman lakkinsa ja suurempien huokostensa perusteella.

2. Laetiporus sulphureus

   Väritys on kelta-oranssi, eivätkä sen huokoset mustu, kun niitä ruhjotaan.

3. Meripilus sumstinei

   Sitä kutsutaan "Berkeleyn polyporiksi", ja se luullaan usein erehdyttävästi M. giganteus Pohjois-Amerikan itäosissa. Se erottuu kuitenkin toisistaan mustan mustelman puuttumisen ja huomattavasti suurempien huokostensa vuoksi.

Hoito

Tiettyjen maaperäkäsittelyjen käyttö istutuksen aikana voi suojata juuria ja parantaa niiden kykyä torjua infektioita. Optimaalisten kasvuolosuhteiden ylläpitäminen esimerkiksi ilmastoinnin, multauksen ja kastelun avulla lisää myös vastustuskykyä sieniä vastaan.

Hoitamiesi puiden säännöllisen tarkastuksen ja kartoituksen olisi sisällettävä myös latvuston kehityksen arviointi. Jos havaitaan sellaisia ongelmia kuin latvuksen harveneminen tai kuoleminen, niiden syiden pikainen selvittäminen on välttämätöntä. Vaikka nämä oireet voivat johtua esimerkiksi kuivuudesta tai veden samentumisesta, ne voivat myös viitata vakavampiin ongelmiin, kuten Meripilus-tartuntaan.

On tärkeää huomata, että jo olemassa olevia infektioita ei voida tehokkaasti torjua. Jos puut ovat saaneet tartunnan, erityisesti yleisön ulottuvilla olevilla alueilla, niiden kaataminen turvallisuussyistä on yleensä paras tapa toimia.

Taksonomia ja etymologia

Christiaan Hendrik Persoon nimesi tämän moniulotteisen sienen ensimmäisenä Boletus giganteus -sieneksi. Myöhemmin suomalainen mykologi Petter Adolf Karsten nimesi sen uudelleen Meripilus giganteukseksi vuonna 1882. Se on Meripilus-suvun päälaji Britanniassa.

Pohjois-Amerikassa esiintyy samankaltainen sieni, Meripilus sumstinei (jota kutsutaan myös nimellä Blackening Polypore). Aluksi heikko loinen, muuttuu saprobiseksi isäntäpuun kuoltua. Se muodostaa ruusukkeita ja kannakkeita, jotka säilyvät kuolleissa kannoissa vuosia.

Nimi "Meripilus" tulee sanoista "meri-" (osa) ja "pil" tai "pile" (korkki), mikä viittaa tämän suvun moniosaisiin korkkeihin. "Giganteus" kuvaa osuvasti näiden sienten valtavaa kokoa.

Synonyymit ja lajikkeet

• Agaricus multiplex Tilli., 1719

• Boletus acanthoides Bull., 1791

• Boletus cornutus J.F. Gmelin (1792), Systema naturae, Edn 13, 2, p. 1437

• Boletus elegans Bolton, 1788

• Boletus giganteus Persoon (1794), teoksessa Römer, Neues magazin für die botanik, 1, p. 108 (Basionyme) Sanctionnement : Fries (1821)

• Boletus imbricatus Sowerby (1797), Coloured figures of English fungi or mushrooms, välilehti. 86

• Caloporus acanthoides (Bulliard) Quélet (1888), Flore mycologique de la France et des pays limitrophes, p. 406

• Cladomeris acanthoides (Bulliard) Quélet (1886), Enchiridion fungorum in Europa media et praesertim in Gallia vigentium, p. 168

• Cladomeris gigantea (Persoon) Quélet (1886), Enchiridion fungorum in Europa media et praesertim in Gallia vigentium, p. 168

• Cladomeris gigantea var. fumosa Gillot & Lucand (1890), Société d'histoire naturelle d'Autun, Bulletin, 3, s. 1. 155

• Cladomeris giganteus (Pers.) Quél., 1886

• Clavaria aequivoca Holmskjold (1790), Beata ruris otia fungis danicis, 1, tab. 13

• Flabellopilus giganteus (Persoon) Kotlaba & Pouzar (1957), Ceská mykologie, 11(3), p. 155

• Grifola acanthoides (Bulliard) Pilát (1934), Beihefte zum botanischen centralblatt, zweite abteilung, 52, p. 53

• Grifola gigantea (Persoon) Pilát (1934), Beihefte zum botanischen centralblatt, zweite abteilung, 52, p. 35

• Grifola lentifrondosa Murrill, 1904

• Grifola sumstinei Murrill, 1904

• Meripilus lentifrondosa (Murrill) M.J. Larsen & Lombard, 1988

• Merisma acanthoides (Bulliard) Gillet (1877), Les hyménomycètes, ou description de tous les champignons (fungi) qui croissent en France, p. 689

• Merisma giganteus (Persoon) Gillet (1877), Les hyménomycètes, ou description de tous les champignons (fungi) qui croissent en France, p. 689

• Polypilus giganteus (Persoon) Donk (1933), Mededeelingen van de Nederlandsche mycologische vereeniging, 22, p. 122

• Polyporus acanthoides (Bulliard) Fries (1838) [1836-38], Epicrisis systematis mycologici, p. 448

• Polyporus giganteus (Persoon) Fries (1821), Systema mycologicum, 1, s. 1. 356

Meripilus giganteus Video

Lähde:

Kaikki kuvat on ottanut Ultimate Mushroom -tiimi, ja niitä voi käyttää omiin tarkoituksiin Attribution-ShareAlike 4.0 International -lisenssillä.